syyntakeeton
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
syyntakeeton
- (oikeustiede) sellainen, jonka ei voida katsoa olevan vastuussa teoistaan, esim. mielisairauden takia
- Vakavasti skitsofreeninen on murhan tehdessään syyntakeeton.
- Syyntakeettomaksi todettu joutuu pakkohoitoon, jonka kesto on ennalta määräämätön.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: [ˈsyːn̪ˌt̪ɑ.ke̞ːˌt̪o̞n]
Käännökset[muokkaa]
1. jonka ei voida katsoa olevan vastuussa teoistaan, esim. mielisairauden takia
|
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Vastakohdat[muokkaa]
- (ihminen, jonka ei voida katsoa olevan vastuussa teoistaan) syyntakeinen
Johdokset[muokkaa]
- substantiivit: syyntakeettomuus
Aiheesta muualla[muokkaa]
- syyntakeeton Kielitoimiston sanakirjassa