Siirry sisältöön

tuomittu

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Adjektiivi

[muokkaa]

tuomittu

  1. tuomion saanut, tuomituksi tullut

Substantiivi

[muokkaa]

tuomittu (1-C)

  1. tuomion saanut henkilö, henkilö jolle on langetettu tuomio
    Tuomittu pakeni poliisia autolla ja oli ajaa ohikulkijoiden päälle.

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tuomittu tuomitut
genetiivi tuomitun tuomittujen
partitiivi tuomittua tuomittuja
akkusatiivi tuomittu;
tuomitun
tuomitut
sisäpaikallissijat
inessiivi tuomitussa tuomituissa
elatiivi tuomitusta tuomituista
illatiivi tuomittuun tuomittuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tuomitulla tuomituilla
ablatiivi tuomitulta tuomituilta
allatiivi tuomitulle tuomituille
muut sijamuodot
essiivi tuomittuna tuomittuina
translatiivi tuomituksi tuomituiksi
abessiivi tuomitutta tuomituitta
instruktiivi tuomituin
komitatiivi tuomittuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo tuomitu-
vahva vartalo tuomittu-
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat

[muokkaa]

Verbi

[muokkaa]

tuomittu

  1. passiivin partisiipin perfekti verbistä tuomia

Taivutus

Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tuomittu tuomitut
genetiivi tuomitun tuomittujen
partitiivi tuomittua tuomittuja
akkusatiivi tuomittu;
tuomitun
tuomitut
sisäpaikallissijat
inessiivi tuomitussa tuomituissa
elatiivi tuomitusta tuomituista
illatiivi tuomittuun tuomittuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tuomitulla tuomituilla
ablatiivi tuomitulta tuomituilta
allatiivi tuomitulle tuomituille
muut sijamuodot
essiivi tuomittuna tuomittuina
translatiivi tuomituksi tuomituiksi
abessiivi tuomitutta tuomituitta
instruktiivi tuomituin
komitatiivi tuomittuine
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo tuomitu-
vahva vartalo tuomittu-
konsonantti-
vartalo
-