tuomittu
Suomi
[muokkaa]Adjektiivi
[muokkaa]tuomittu
- tuomion saanut, tuomituksi tullut
Substantiivi
[muokkaa]- tuomion saanut henkilö, henkilö jolle on langetettu tuomio
- Tuomittu pakeni poliisia autolla ja oli ajaa ohikulkijoiden päälle.
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tuomittu | tuomitut |
| genetiivi | tuomitun | tuomittujen |
| partitiivi | tuomittua | tuomittuja |
| akkusatiivi | tuomittu; tuomitun |
tuomitut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tuomitussa | tuomituissa |
| elatiivi | tuomitusta | tuomituista |
| illatiivi | tuomittuun | tuomittuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tuomitulla | tuomituilla |
| ablatiivi | tuomitulta | tuomituilta |
| allatiivi | tuomitulle | tuomituille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tuomittuna | tuomittuina |
| translatiivi | tuomituksi | tuomituiksi |
| abessiivi | tuomitutta | tuomituitta |
| instruktiivi | – | tuomituin |
| komitatiivi | – | tuomittuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | tuomitu- | |
| vahva vartalo | tuomittu- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Liittyvät sanat
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]tuomittu
- (taivutusmuoto) passiivin partisiipin perfekti verbistä tuomita