tuomita

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

tuomita (69) (taivutus)

  1. (oikeustiede) antaa tuomio
    Hänet tuomittiin 25 vuodeksi vankeuteen.
  2. paheksua, pitää pahana
    Teko on tuomittu kaikkialla maailmassa.
  3. (kuvaannollisesti) olla jkn pakko tehdä jtak
    Hänet on tuomittu elämään yksin.
  4. toimia tuomarina pelissä, tuomaroida

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪uo̯mit̪ɑˣ/
  • tavutus: tuo‧mi‧ta

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • tuomita Kielitoimiston sanakirjassa