säädytön
Suomi
[muokkaa]Adjektiivi
[muokkaa]säädytön (34-C) (komparatiivi säädyttömämpi, superlatiivi säädyttömin) (taivutus[luo])
- huonoja tapoja noudattava; nuhteellinen, epäsiveellinen, siveetön, sivistymätön
- (historia) säätyihin kuulumaton; rahvaaseen kuuluva
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈsæːdyt̪øn/
- tavutus: sää‧dy‧tön
Käännökset
[muokkaa]1. huonoja tapoja noudattava
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Synonyymit
[muokkaa]Vastakohta
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- säädytön Kielitoimiston sanakirjassa
Substantiivi
[muokkaa]- (historia) säätyihin kuulumaton ihminen; rahvaaseen kuuluva ihminen
- Rahvas eli säädyttömät oli väestöryhmä, jonka edustajia Suomessa oli 1800- luvulta 1900-luvun alkuun, jolloin Suomi irtautui Venäjän keisarikunnasta, noin 70 prosenttia koko maan väestöstä.
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | säädytön | säädyttömät |
| genetiivi | säädyttömän | säädyttömien (säädytönten) |
| partitiivi | säädytöntä | säädyttömiä |
| akkusatiivi | säädytön; säädyttömän |
säädyttömät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | säädyttömässä | säädyttömissä |
| elatiivi | säädyttömästä | säädyttömistä |
| illatiivi | säädyttömään | säädyttömiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | säädyttömällä | säädyttömillä |
| ablatiivi | säädyttömältä | säädyttömiltä |
| allatiivi | säädyttömälle | säädyttömille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | säädyttömänä (säädytönnä) |
säädyttöminä |
| translatiivi | säädyttömäksi | säädyttömiksi |
| abessiivi | säädyttömättä | säädyttömittä |
| instruktiivi | – | säädyttömin |
| komitatiivi | – | säädyttömine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | säädyttömä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
säädytön- | |