siivoton

Suomi

Adjektiivi

siivoton (34-C) (komparatiivi siivottomampi, superlatiivi siivottomin) (taivutus[luo])

1. likainen, sotkuinen, sekainen
2. (kuvaannollisesti) moraalisesti ala-arvoinen, törkeä

   Olipa siivotonta kielenkäyttöä!

Ääntäminen

• IPA: /ˈsiːʋot̪on/
• tavutus: sii‧vo‧ton

Etymologia

siivo + -ton

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: siivottomuus

Aiheesta muualla

• siivoton Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkelit 937, 1120 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa