rahvas

Suomi

Substantiivi

rahvas (41)

1. entisaikojen säädytön väestönosa; väestö, joka ei kuulunut mihinkään säädyistä

   Rahvaaseen kuuluva, henkilö, joka ei kuulunut mihinkään säätyyn.

2. maalaisväestö
3. kansa, väki, yhteinen kansa

   Rahvaan runous

Ääntäminen

• IPA: [ˈrɑhʋɑs]

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	rahvas	rahvaat
genetiivi	rahvaan	rahvaiden rahvaitten
partitiivi	rahvasta	rahvaita
akkusatiivi	rahvas; rahvaan	rahvaat
Sisäpaikallissijat
inessiivi	rahvaassa	rahvaissa
elatiivi	rahvaasta	rahvaista
illatiivi	rahvaaseen	rahvaisiin (rahvaihin)
Ulkopaikallissijat
adessiivi	rahvaalla	rahvailla
ablatiivi	rahvaalta	rahvailta
allatiivi	rahvaalle	rahvaille
Muut
essiivi	rahvaana	rahvaina
translatiivi	rahvaaksi	rahvaiksi
abessiivi	rahvaatta	rahvaitta
instruktiivi	–	rahvain
komitatiivi	–	rahvaine- + omistusliite

Liittyvät sanat

• rahvaanomainen

Aiheesta muualla

• Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten keskus: rahvas

Viro

Substantiivi

rahvas (gen rahva, part rahvast)

1. kansa

   Eesti rahvas – Viron kansa

2. väki, kansa, ihmiset

   palju rahvast – paljon väkeä, paljon kansaa

3. kansakunta, kansallisuus

   Europa rahvad – Euroopan kansakunnat

Taivutus

• ÕS 2006 tyyppi 33 (kallas) [vanha taivutustyyppi]

Liittyvät sanat

• rahvus
• rahvamaja, rahvahulk
• naisterahvas, meesterahvas
• maarahvas, linnarahvas, pererahvas, väikerahvas, külarahvas, vanarahvas, lihtrahvas, hõimurahvas,