väki

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

väki (7-D)

  1. yl. muutamaa suurempi määrä ihmisiä, etenkin yhdyssanan osana
    Entisaikaan kesäisin talojen väki oli enimmäkseen pelloilla.
  2. (vanhentunut) voima, vahvuus
    väkijuoma
    väkivahva
  3. (mytologia) haltijaolentojen joukko
    metsän väki
    Ahtolan väen tekosia
  4. varusmiespalvelus
    Loman jälkeen on edessä väkeen lähtö.
    Ennen väkeen joutuivat kaikki miehet, nyt sinne pyrkivät naisetkin.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈʋæk̟i]

Taivutus[muokkaa]

Etymologia[muokkaa]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

emäntäväki, hameväki, hautajaisväki, heinäväki, herrasväki, hoviväki, hääväki, isäntäväki, jalkaväki, joutoväki, juhlaväki, kennelväki, kenttäväki, kirkkoväki, kotiväki, kouluväki, käräjäväki, laivaväki, lullukkaväki, meriväki, miesväki, naisväki, nostoväki, osuuskauppaväki, palvelusväki, pikkuväki, ratsuväki, roskaväki, rouvasväki, ruotuväki, saattoväki, seurakuntaväki, siirtoväki, sotaväki, talkooväki, talonväki, teatteriväki, teollisuustyöväki, työväki, urheiluväki, varusväki, väenkokous, väenpaljous, väentungos, väkijoukko, väkijuoma, väkikapula, väkikarttu, väkilannoite, väkiluku, väkipakko, väkipyörä, väkirehu, väkirikas, väkirynnäkkö, väkivahva, väkivalta, väkivasara, väkiviina

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • väki Kielitoimiston sanakirjassa
  • väki Tieteen termipankissa