kallas

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Katso myös: Kallas

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kallas (41-I) tai (39)[1]

  1. äyräs, penger
    Otan joulukuusen tienkaltaalta.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkɑlːɑs/
  • tavutus: kal‧las

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kallas kaltaat
genetiivi kaltaan kaltaiden
kaltaitten
partitiivi kallasta kaltaita
akkusatiivi kallas;
kaltaan
kaltaat
sisäpaikallissijat
inessiivi kaltaassa kaltaissa
elatiivi kaltaasta kaltaista
illatiivi kaltaaseen kaltaisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kaltaalla kaltailla
ablatiivi kaltaalta kaltailta
allatiivi kaltaalle kaltaille
muut sijamuodot
essiivi kaltaana kaltaina
translatiivi kaltaaksi kaltaiksi
abessiivi kaltaatta kaltaitta
instruktiivi kaltain
komitatiivi kaltaine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kaltaa-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kallas-
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kallas kallakset
genetiivi kallaksen kallasten
kallaksien
partitiivi kallasta kallaksia
akkusatiivi kallas;
kallaksen
kallakset
sisäpaikallissijat
inessiivi kallaksessa kallaksissa
elatiivi kallaksesta kallaksista
illatiivi kallakseen kallaksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kallaksella kallaksilla
ablatiivi kallakselta kallaksilta
allatiivi kallakselle kallaksille
muut sijamuodot
essiivi kallaksena kallaksina
translatiivi kallakseksi kallaksiksi
abessiivi kallaksetta kallaksitta
instruktiivi kallaksin
komitatiivi kallaksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kallakse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kallas-

Etymologia[muokkaa]

vanha germaaninen laina[2]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kallas Kielitoimiston sanakirjassa

Ruotsi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

kallas

  1. (taivutusmuoto) passiivin infinitiivi verbistä kalla
  2. (taivutusmuoto) passiivin preesensmuoto verbistä kalla

Viro[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kallas (gen kalda, part kallast)

  1. kallas, äyräs, rantatörmä
    Jõgi tõuseb, ajab, paisub üle kallaste.
    Joki nousee, kohoaa, tulvii yli äyräittensä.
    Ujusin kaldale.
    Uin rantatörmälle.

Taivutus[muokkaa]

Sijamuotoja Yksikkö Monikko
Nominatiivi kallas kaldad
Genetiivi kalda kallaste
Partitiivi kallast kaldaid
Illatiivi kaldasse kallastesse
kaldaisse
  • teemamuodot lihavoitu
Taivutustyypin adjektiivien vertailuasteet[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik : kallas [1]
  • kallas Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 41-I tai 39
  2. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 358. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.