kallas

Wikisanakirjasta
Katso myös: Kallas

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kallas (41-I) tai (39)[1]

  1. äyräs, penger
    Otan joulukuusen tienkaltaalta.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkɑlːɑs/
  • tavutus: kal‧las

Taivutus[muokkaa]

Etymologia[muokkaa]

vanha germaaninen laina[2]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kallas Kielitoimiston sanakirjassa

Ruotsi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

kallas

  1. (taivutusmuoto) passiivin infinitiivi verbistä kalla
  2. (taivutusmuoto) passiivin preesensmuoto verbistä kalla

Viro[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kallas (gen kalda, part kallast)

  1. kallas, äyräs, rantatörmä
    Jõgi tõuseb, ajab, paisub üle kallaste.
    Joki nousee, kohoaa, tulvii yli äyräittensä.
    Ujusin kaldale.
    Uin rantatörmälle.

Taivutus[muokkaa]

Sijamuotoja Yksikkö Monikko
Nominatiivi kallas kaldad
Genetiivi kalda kallaste
Partitiivi kallast kaldaid
Illatiivi kaldasse kallastesse
kaldaisse
  • teemamuodot lihavoitu
Taivutustyypin adjektiivien vertailuasteet[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik : kallas [1]
  • kallas Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 41-I tai 39
  2. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 358. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.