irstas
Ulkoasu
Suomi
[muokkaa]Adjektiivi
[muokkaa]irstas (41) (komparatiivi irstaampi, superlatiivi irstain) (taivutus[luo])
- epäsiveellinen; hyvin sopimaton
- irstas vanha mies
- puhua irstaita
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈirst̪ɑs/
- tavutus: irs‧tas
Etymologia
[muokkaa]murteessa 'reipas, hilpeä', alkuaan 'irrallinen, vapaa'[1]
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]Vastakohta
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- irstas Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 344. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.