irstas

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

irstas (41) (komparatiivi irstaampi, superlatiivi irstain) (taivutus[luo])

  1. epäsiveellinen; hyvin sopimaton
    irstas vanha mies
    puhua irstaita

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈirst̪ɑs/
  • tavutus: irs‧tas

Etymologia[muokkaa]

murteessa 'reipas, hilpeä', alkuaan 'irrallinen, vapaa'[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Vastakohta[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • irstas Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 344. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.