irstas
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
irstas (41) (komparatiivi irstaampi, superlatiivi irstain) (taivutus[luo])
- epäsiveellinen; hyvin sopimaton
- irstas vanha mies
- puhua irstaita
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈirst̪ɑs/
- tavutus: irs‧tas
Etymologia[muokkaa]
murteessa 'reipas, hilpeä', alkuaan 'irrallinen, vapaa'[1]
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
Vastakohta[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- irstas Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 344. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.