runo

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

runo (1)

  1. (kirjallisuustiede) suullinen tai kirjallinen teos, jossa kieltä käytetään esteettisesti ja usein runomittaa noudattaen
  2. (musiikki) yksiosainen kuvaileva sinfoninen sävelteos
  3. runous
    suomalaisen runon tila
  4. (vanhahtava) runoi eli runonlaulaja, runomuotoisia loitsuja laulava tietäjä tai šamaani

Ääntäminen[muokkaa]

Taivutus[muokkaa]

Etymologia[muokkaa]

  • Vanha germaaninen laina. Alkuaan merkinnyt salaisuutta tai taikamerkkiä. Samaa juurta kuin ruotsin runa, joka tarkoittaa riimukirjainta tai -kirjoitusta.[1][2] Toisen teorian mukaan germaninen sana tulee indoeurooppalaisesta juuresta *reuə- ”kaivaa”.[3] Myös germaanisen sanan suomenkielisessä vastineessa riimukirjain ”riimu” tarkoittaa juovaa, naarmua.[4]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

jouluruno, kansanruno, loitsuruno, muistoruno, nimiruno, paimenruno, pilkkaruno, proosaruno, rakkausruno, riimiruno, rooliruno, runoantologia, runoasu, runodraama, runoeepos, runojalka, runokieli, runokokoelma, runokuva, runokäännös, runolaulu, runomitta, runomuoto, runonkatkelma, runonlaulaja, runonlaulanta, runonpätkä, runonäytelmä, runopolvi, runoratsu, runorivi, runorytmi, runosatu, runoseppo, runoseppä, runosikermä, runosuomennos, runosuoni, runosävelmä, runotaide, runoteos, runotoisinto, runotuotanto, runovalikoima, sotaruno

Osakäsitteet[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

runo (1)

  1. (poronhoito) tilapäisesti mahoksi jäänyt vaadin

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • runo Kielitoimiston sanakirjassa

Inarinsaame[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

runo (gen. runo)

  1. runo

Ääntäminen[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]

tihtâ

Sloveeni[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

runo n.

  1. lampaanvilla, villa

Viitteet[muokkaa]

  1. Häkkinen, Kaisa. Nykysuomen etymologinen sanakirja
  2. Häkkinen, Kaisa. Lauluja, virsiä ja veisuja. (Tässä artikkelissa ilmeisesti toimittajan ansiosta väärin sanottu ”viittaa riimukirjaimiin”, kun saman tekijän sanakirjassa sanotaan ”riimukirjainta tai -kirjoitusta merkitsevä nykyruotsin runa”. Tiede-lehden verkkosivut 12.9.2013 (viitattu 14.12.2013)
  3. Friedrich Kluge, Etymologisches Wörterbuch der deutschen Sprache. Walter de Gruyter, Berlin/New York 2001, ISBN 978-3-11-017473-1
  4. Nykysuomen sanakirja: ”riimu”