runo

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

runo (1)

  1. suullinen tai kirjallinen teos, jossa kieltä käytetään esteettisesti ja usein runomittaa noudattaen
  2. maho vaadin
  3. runoi, runomuotoisia loitsuja laulava tietäjä tai šamaani

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi runo runot
genetiivi runon runojen
(runoin)
partitiivi runoa runoja
akkusatiivi runo; runon runot
Sisäpaikallissijat
inessiivi runossa runoissa
elatiivi runosta runoista
illatiivi runoon runoihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi runolla runoilla
ablatiivi runolta runoilta
allatiivi runolle runoille
Muut
essiivi runona runoina
translatiivi runoksi runoiksi
abessiivi runotta runoitta
instruktiivi runoin
komitatiivi runoine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

germaaninen laina esikristilliseltä ajalta. Alkuaan merkinnyt salaisuutta tai taikamerkkiä. Samaa juurta kuin ruotsin runa, joka viittaa riimukirjaimiin.[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

runojalka, runomitta, runonlaulaja, runonlaulanta, runorivi

Sloveeni[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

runo n.

  1. lampaanvilla, villa

Viitteet[muokkaa]

  1. Häkkinen, Kaisa. Lauluja, virsiä ja veisuja. Tiede-lehden verkkosivut 12.9.2013 (viitattu 14.12.2013)