runo

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

runo (1)

  1. suullinen tai kirjallinen teos, jossa kieltä käytetään esteettisesti ja usein runomittaa noudattaen
  2. runous
  3. runoi eli runonlaulaja, runomuotoisia loitsuja laulava tietäjä tai šamaani
  4. maho vaadin, lisääntymiskyvytön naarasporo

Taivutus[muokkaa]

Etymologia[muokkaa]

Vanha germaaninen laina. Alkuaan merkinnyt salaisuutta tai taikamerkkiä. Samaa juurta kuin ruotsin runa, joka tarkoittaa riimukirjainta tai -kirjoitusta.[1][2] Toisen teorian mukaan germaninen sana tulee indoeurooppalaisesta juuresta *reuə- ”kaivaa”.[3] Myös germaanisen sanan suomenkielisessä vastineessa riimukirjain ”riimu” tarkoittaa juovaa, naarmua.[4]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

runojalka, runomitta, runonlaulaja, runonlaulanta, runorivi

Aiheesta muualla[muokkaa]

Inarinsaame[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

runo (gen. runo)

  1. runo

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈruno]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]

tihtâ

Sloveeni[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

runo n.

  1. lampaanvilla, villa

Viitteet[muokkaa]

  1. Häkkinen, Kaisa. Nykysuomen etymologinen sanakirja
  2. Häkkinen, Kaisa. Lauluja, virsiä ja veisuja. (Tässä artikkelissa ilmeisesti toimittajan ansiosta väärin sanottu ”viittaa riimukirjaimiin”, kun saman tekijän sanakirjassa sanotaan ”riimukirjainta tai -kirjoitusta merkitsevä nykyruotsin runa”. Tiede-lehden verkkosivut 12.9.2013 (viitattu 14.12.2013)
  3. Friedrich Kluge, Etymologisches Wörterbuch der deutschen Sprache. Walter de Gruyter, Berlin/New York 2001, ISBN 978-3-11-017473-1
  4. Nykysuomen sanakirja: ”riimu”