runo

Suomi

Substantiivi

runo (1)

1. (kirjallisuustiede) suullinen tai kirjallinen teos, jossa kieltä käytetään esteettisesti ja usein runomittaa noudattaen
2. (musiikki) yksiosainen kuvaileva sinfoninen sävelteos
3. runous

   suomalaisen runon tila

4. (vanhahtava) runoi eli runonlaulaja, runomuotoisia loitsuja laulava tietäjä tai šamaani

Ääntäminen

• IPA: /ˈruno/
• tavutus: ru‧no

Etymologia

• Vanha germaaninen laina. Alkuaan merkinnyt salaisuutta tai taikamerkkiä. Samaa juurta kuin ruotsin runa, joka tarkoittaa riimukirjainta tai -kirjoitusta. Toisen teorian mukaan germaninen sana tulee indoeurooppalaisesta juuresta *reuə- ”kaivaa”. Myös germaanisen sanan suomenkielisessä vastineessa riimukirjain ”riimu” tarkoittaa juovaa, naarmua.

Käännökset

1. teos

azeri: şeir bulgaria: стихотворение n. englanti: poem espanja: poema m. hollanti: gedicht n. inarinsaame: runo, tihtâ islanti: kvæði n. latvia: dzejolis m. liivi: lūoltõks norja: dikt norja (nynorsk): dikt n. pohjoissaame: dikta puola: wiersz m.

ranska: poème m. ruotsi: dikt, poem, vers saksa: Gedicht n. slovakki: báseň tšekki: báseň turkki: şiir ukraina: вірш m. (virš) unkari: vers uzbekki: she'r valkovenäjä: верш (vierš) m. venäjä: стихотворение n.; стих viro: luuletus

2. runous

Ks. runous

3. runonlaulaja

Ks. runonlaulaja

4. lisääntymiskyvytön naarasporo

inarinsaame: ronno

pohjoissaame: rotnu

Liittyvät sanat

säe, runoi

Johdokset

• adjektiivit: runollinen, runoton
• substantiivit: runosto, runotar, runous
• verbit: runoilla

Yhdyssanat

jouluruno, kansanruno, loitsuruno, muistoruno, nimiruno, paimenruno, pilkkaruno, proosaruno, rakkausruno, riimiruno, rooliruno, runoantologia, runoasu, runodraama, runoeepos, runojalka, runokieli, runokokoelma, runokuva, runokäännös, runolaulu, runomitta, runomuoto, runonkatkelma, runonlaulaja, runonlaulanta, runonpätkä, runonäytelmä, runopolvi, runoratsu, runorivi, runorytmi, runosatu, runoseppo, runoseppä, runosikermä, runosuomennos, runosuoni, runosävelmä, runotaide, runoteos, runotoisinto, runotuotanto, runovalikoima, sotaruno

Osakäsitteet

• [1]: runorivi, säe

Substantiivi

runo (1)

1. (poronhoito) tilapäisesti mahoksi jäänyt vaadin

Liittyvät sanat

• tainakka

Aiheesta muualla

• runo Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 886 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Inarinsaame

Substantiivi

runo (gen. runo)

1. runo

Ääntäminen

• IPA: [ˈruno]

Liittyvät sanat

Synonyymit

tihtâ

Kroatia

Substantiivi

	yksikkö	monikko
nominatiivi	rúno	rúna
genetiivi	rúna	rúnā
datiivi-lokatiivi	rúnu	rúnima
akkusatiivi	rúno	rúna
vokatiivi	rúno	rúna
instrumentaali	rúnom	rúnima

rúno n. 

1. lampaanvilla, villa

Aiheesta muualla

• rúno Školski rječnik hrvatskoga jezika

Sloveeni

Substantiivi

runo n.

1. lampaanvilla, villa