riittävyys

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

riittävyys (40)

  1. määrälle tai laadulle asetettujen normien tai vallitsevien odotusten täyttyvyyttä kuvaava käsite
    Hapen riittävyys on akvaariokalojen elinehto.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈriːt̪ːæʋyːs/
  • tavutus: riit‧tä‧vyys

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi riittävyys riittävyydet
genetiivi riittävyyden riittävyyksien
partitiivi riittävyyttä riittävyyksiä
akkusatiivi riittävyys;
riittävyyden
riittävyydet
sisäpaikallissijat
inessiivi riittävyydessä riittävyyksissä
elatiivi riittävyydestä riittävyyksistä
illatiivi riittävyyteen riittävyyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi riittävyydellä riittävyyksillä
ablatiivi riittävyydeltä riittävyyksiltä
allatiivi riittävyydelle riittävyyksille
muut sijamuodot
essiivi riittävyytenä riittävyyksinä
translatiivi riittävyydeksi riittävyyksiksi
abessiivi riittävyydettä riittävyyksittä
instruktiivi riittävyyksin
komitatiivi riittävyyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo riittävyyde-
vahva vartalo riittävyyte-
konsonantti-
vartalo
riittävyyt-

Etymologia[muokkaa]

sanan riittävä vartalosta riittäv- ja suffiksista -yys

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]