normi

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Normi


Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

normi

  1. (puhekieltä) normaali
    se oli ihan normi

Substantiivi[muokkaa]

normi (5)[1]

  1. sääntö, määräys, ohje, periaate, malli
  2. yhteiskunnalliset käyttäytymissäännöt; käskyt, kiellot, luvat, velvollisuudet ja lait
  3. yhteisön jäseniä ohjaava vuorovaikutuksen muoto
  4. keskimääräinen moraalikäsitys
  5. yhteisön yleisimpien perinteiden kokonaisuus
  6. (matematiikka) kuvaus, joka asettaa jokaista lineaariavaruuden alkiota vastaamaan reaaliluvun, yleisimmin pituuden vektoriavaruuden vektoreille

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi normi normit
genetiivi normin normien
partitiivi normia normeja
akkusatiivi normi; normin normit
sisäpaikallissijat
inessiivi normissa normeissa
elatiivi normista normeista
illatiivi normiin normeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi normilla normeilla
ablatiivi normilta normeilta
allatiivi normille normeille
muut sijamuodot
essiivi normina normeina
translatiivi normiksi normeiksi
abessiivi normitta normeitta
instruktiivi normein
komitatiivi normeine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

normatiivinen, normaali normittaa, normitus

Yhdyssanat[muokkaa]

arvostelunormi, käyttäytymisnormi, moraalinormi, normijärjestelmä, normipaine, normipalkka, normisidonnaisuus, oikeusnormi, riittävyysnormi, tuotantonormi, työnormi

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5