normi
 |
Suomi
[muokkaa]Adjektiivi
[muokkaa]normi
- (puhekieltä) normaali
- se oli ihan normi
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈnormi/
- tavutus: nor‧mi
Substantiivi
[muokkaa]normi (5)
- sääntö, määräys, ohje, periaate, malli
- yhteiskunnalliset käyttäytymissäännöt; käskyt, kiellot, luvat, velvollisuudet ja lait
- yhteisön jäseniä ohjaava vuorovaikutuksen muoto
- keskimääräinen moraalikäsitys
- yhteisön yleisimpien perinteiden kokonaisuus
- (matematiikka) kuvaus, joka asettaa jokaista lineaariavaruuden alkiota vastaamaan reaaliluvun, yleisimmin pituuden vektoriavaruuden vektoreille
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | normi | normit |
| genetiivi | normin | normien (normein) |
| partitiivi | normia | normeja |
| akkusatiivi | normi; normin |
normit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | normissa | normeissa |
| elatiivi | normista | normeista |
| illatiivi | normiin | normeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | normilla | normeilla |
| ablatiivi | normilta | normeilta |
| allatiivi | normille | normeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | normina | normeina |
| translatiivi | normiksi | normeiksi |
| abessiivi | normitta | normeitta |
| instruktiivi | – | normein |
| komitatiivi | – | normeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | normi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- substantiivit: normisto
Yhdyssanat
[muokkaa]arvostelunormi, cisnormi, heteronormi, käyttäytymisnormi, moraalinormi, normijärjestelmä, normipaine, normipalkka, normisidonnaisuus, oikeusnormi, riittävyysnormi, tuotantonormi, työnormi
Aiheesta muualla
[muokkaa]- normi Kielitoimiston sanakirjassa
Kroatia
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]normi