normatiivinen
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
normatiivinen (38) (komparatiivi normatiivisempi, superlatiivi normatiivisin) (taivutus [luo])
- ohjeellinen, suosituksen tai toimintaohjeen antava, sitä määrittelevä miten jokin asia tulisi tehdä (ottaa kantaa siihen miten pitäisi tai tulisi tehdä jotain) eli mikä olisi jossain asiassa noudatettava toimintaohje
- Normatiivinen ottaa kantaa siihen, miten jotain asioita pitäisi tehdä, miten jotain asioita pitäisi hoitaa ja millaiseen järjestelmään tulisi pyrkiä.
- Kieliopin kuvaus voi olla normatiivinen, jolloin pyritään ohjailemaan ja neuvomaan mikä on hyvää kieltä.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈnormɑˌt̪iːʋinen/
- tavutus: nor‧ma‧tii‧vi‧nen
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
- deskriptiivinen
- normatiivisuus
- normatiivinen tutkimus, normatiivinen taloustiede, normatiivinen etiikka
Aiheesta muualla[muokkaa]
- normatiivinen Kielitoimiston sanakirjassa