runsaus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

runsaus (40)[1]

  1. paljous; se että jotain on runsaasti

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈrunsɑus/ tai /ˈrunsɑu̯s/
  • tavutus: run‧sa‧us / run‧saus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi runsaus runsaudet
genetiivi runsauden runsauksien
partitiivi runsautta runsauksia
akkusatiivi runsaus;
runsauden
runsaudet
sisäpaikallissijat
inessiivi runsaudessa runsauksissa
elatiivi runsaudesta runsauksista
illatiivi runsauteen runsauksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi runsaudella runsauksilla
ablatiivi runsaudelta runsauksilta
allatiivi runsaudelle runsauksille
muut sijamuodot
essiivi runsautena runsauksina
translatiivi runsaudeksi runsauksiksi
abessiivi runsaudetta runsauksitta
instruktiivi runsauksin
komitatiivi runsauksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo runsaude-
vahva vartalo runsaute-
konsonantti-
vartalo
runsaut-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

lajirunsaus, runsaudenpula, runsaudensarvi

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40