reiluus

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

reiluus (40)

  1. se, että on reilu

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈrei̯luːs/
  • tavutus: rei‧luus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi reiluus reiluudet
genetiivi reiluuden reiluuksien
partitiivi reiluutta reiluuksia
akkusatiivi reiluus;
reiluuden
reiluudet
sisäpaikallissijat
inessiivi reiluudessa reiluuksissa
elatiivi reiluudesta reiluuksista
illatiivi reiluuteen reiluuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi reiluudella reiluuksilla
ablatiivi reiluudelta reiluuksilta
allatiivi reiluudelle reiluuksille
muut sijamuodot
essiivi reiluutena reiluuksina
translatiivi reiluudeksi reiluuksiksi
abessiivi reiluudetta reiluuksitta
instruktiivi reiluuksin
komitatiivi reiluuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo reiluude-
vahva vartalo reiluute-
konsonantti-
vartalo
reiluut-

Etymologia[muokkaa]

sanan reilu vartalosta reil- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • reiluus Kielitoimiston sanakirjassa