riittävä
Suomi
[muokkaa]Adjektiivi
[muokkaa]riittävä (10) (komparatiivi riittävämpi, superlatiivi riittävin) (taivutus[luo])
- sellainen, joka riittää; tarpeeksi mittava, tarpeet täyttävä
- Riittävä D-vitamiinin saaminen on tärkeää.
- Edellytyksenä tehtävään palkkaamiselle on valituksi tulevan riittävä koulutus.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈriːt̪ːæʋæ/
- tavutus: riit‧tä‧vä
Käännökset
[muokkaa]1. sellainen, joka riittää
|
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Vastakohdat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- adverbit: riittävästi
- substantiivit: riittävyys
Aiheesta muualla
[muokkaa]- riittävä Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi
[muokkaa]riittävä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä riittää
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | riittävä | riittävät |
| genetiivi | riittävän | riittävien (riittäväin) |
| partitiivi | riittävää | riittäviä |
| akkusatiivi | riittävä; riittävän |
riittävät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | riittävässä | riittävissä |
| elatiivi | riittävästä | riittävistä |
| illatiivi | riittävään | riittäviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | riittävällä | riittävillä |
| ablatiivi | riittävältä | riittäviltä |
| allatiivi | riittävälle | riittäville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | riittävänä | riittävinä |
| translatiivi | riittäväksi | riittäviksi |
| abessiivi | riittävättä | riittävittä |
| instruktiivi | – | riittävin |
| komitatiivi | – | riittävine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | riittävä- | |
| vahva vartalo | riittävä- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |