penkki

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Wikipedia
Katso myös artikkeli Penkki Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
Puiston penkki

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

penkki (5-A)[1]

  1. pehmustamaton ja usein selkänojaton monipaikkainen istuin
    Vanhoissa pirteissä oli kiinteitä penkkejä seinustalla ja irtopenkkejä tai raheja pirtin pöydän ympärillä.

Taivutus[muokkaa]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

etupenkki, hernepenkki, häpeäpenkki, höyläpenkki, ikkunapenkki, istuinpenkki, jäähypenkki, kirkonpenkki, koulunpenkki, kukkapenkki, lahtipenkki, penkinpää, penkkipunnerrus, penkkirivi, perunapenkki, peräpenkki, pihapenkki, piinapenkki, puistonpenkki, puupenkki, puutarhapenkki, ruusupenkki, ruuvipenkki, selkäpenkki, sorvipenkki, soutupenkki, takapenkki, teuraspenkki, teurastuspenkki, urkupenkki, vaihtopenkki, viilapenkki

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-A