penkki

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Wikipedia
Katso artikkeli Penkki Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
Puiston penkki

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

penkki (5-A)[1]

  1. pehmustamaton ja usein selkänojaton monipaikkainen istuin
    Vanhoissa pirteissä oli kiinteitä penkkejä seinustalla ja irtopenkkejä tai raheja pirtin pöydän ympärillä.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi penkki penkit
genetiivi penkin penkkien
partitiivi penkkiä penkkejä
akkusatiivi penkki; penkin penkit
sisäpaikallissijat
inessiivi penkissä penkeissä
elatiivi penkistä penkeistä
illatiivi penkkiin penkkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi penkillä penkeillä
ablatiivi penkiltä penkeiltä
allatiivi penkille penkeille
muut sijamuodot
essiivi penkkinä penkkeinä
translatiivi penkiksi penkeiksi
abessiivi penkittä penkeittä
instruktiivi penkein
komitatiivi penkkeine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

etupenkki, hernepenkki, häpeäpenkki, höyläpenkki, ikkunapenkki, istuinpenkki, jäähypenkki, kirkonpenkki, koulunpenkki, kukkapenkki, lahtipenkki, penkinpää, penkkipunnerrus, penkkirivi, perunapenkki, peräpenkki, pihapenkki, piinapenkki, puistonpenkki, puupenkki, puutarhapenkki, rukouspenkki, ruusupenkki, ruuvipenkki, selkäpenkki, sorvipenkki, soutupenkki, takapenkki, teuraspenkki, teurastuspenkki, urkupenkki, vaihtopenkki, viilapenkki

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • penkki Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-A