penkki
Kohteesta Wikisanakirja
Sisällysluettelo
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- pehmustamaton ja usein selkänojaton monipaikkainen istuin
- Vanhoissa pirteissä oli kiinteitä penkkejä seinustalla ja irtopenkkejä tai raheja pirtin pöydän ympärillä.
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| nominatiivi | penkki | penkit |
| genetiivi | penkin | penkkien (penkkein) |
| partitiivi | penkkiä | penkkejä |
| akkusatiivi | penkki; penkin | penkit |
| Sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | penkissä | penkeissä |
| elatiivi | penkistä | penkeistä |
| illatiivi | penkkiin | penkkeihin |
| Ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | penkillä | penkeillä |
| ablatiivi | penkiltä | penkeiltä |
| allatiivi | penkille | penkeille |
| Muut | ||
| essiivi | penkkinä | penkkeinä |
| translatiivi | penkiksi | penkeiksi |
| abessiivi | penkittä | penkeittä |
| instruktiivi | – | penkein |
| komitatiivi | – | penkkeine- + omistusliite |
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-A
