sarka

Wikisanakirjasta
Katso myös: Sarka, šarka

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

sarka (9-D)

  1. (tekstiili) karstalangasta tehty vanutettu villakangas, sarkakangas
  2. kaistale, suikale, nauha (esimerkiksi pellon, metsän, tuohen tai kankaan)
  3. (kuvaannollisesti) ala
    uutta tieteen saralta
  4. (puhekieltä) mahdollisuus, jako
    Voittoon ei ollut mitään sarkaa.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsɑrkɑ/, [ˈsɑ̝rkɑ̝]
  • tavutus: sar‧ka

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sarka sarat
genetiivi saran sarkojen
(sarkain)
partitiivi sarkaa sarkoja
akkusatiivi sarka;
saran
sarat
sisäpaikallissijat
inessiivi sarassa saroissa
elatiivi sarasta saroista
illatiivi sarkaan sarkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi saralla saroilla
ablatiivi saralta saroilta
allatiivi saralle saroille
muut sijamuodot
essiivi sarkana sarkoina
translatiivi saraksi saroiksi
abessiivi saratta saroitta
instruktiivi saroin
komitatiivi sarkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo sara-
vahva vartalo sarka-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

  • sukua saamelaiskielten sanalle suor'ge (’oksa’, ’haara’, ’sakara’, ’kahden oksan väli’), ilmeisesti haarautumiseen viittaavan merkityksen kautta myös verbille särkeä

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Rinnakkaismuodot[muokkaa]
  • (mahdollisuus, slangia) tsarga
Yhdyssanat[muokkaa]

sarka-aura, sarkajako, sarkatakki, keskisarka, peltosarka, perunasarka, työnsarka

Anagrammit[muokkaa]

askar, rakas, raksa

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • sarka Kielitoimiston sanakirjassa