Siirry sisältöön

istuin

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Istuin Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

[muokkaa]
Junan istuimia

Substantiivi

[muokkaa]

istuin (33)

  1. istumiseen tarkoitettu väline

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈist̪ui̯n/
  • tavutus: is‧tuin

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi istuin istuimet
genetiivi istuimen istuimien
istuinten
partitiivi istuinta istuimia
akkusatiivi istuin;
istuimen
istuimet
sisäpaikallissijat
inessiivi istuimessa istuimissa
elatiivi istuimesta istuimista
illatiivi istuimeen istuimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi istuimella istuimilla
ablatiivi istuimelta istuimilta
allatiivi istuimelle istuimille
muut sijamuodot
essiivi istuimena
(istuinna)
istuimina
translatiivi istuimeksi istuimiksi
abessiivi istuimetta istuimitta
instruktiivi istuimin
komitatiivi istuimine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo istuime-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
istuin-

Etymologia

[muokkaa]

verbi istua + johdin -in

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]

divaani, jakkara, kanapee, keinu, penkki, palli, piitta, satula, sohva, rahi, teljo, tuoli, tuhto

Yhdyssanat
[muokkaa]

WC-istuin, etuistuin, heittoistuin, istuinkaukalo, istuinkyhmy, istuinlaatikko, istuinlauta, istuinluu, istuinosa, istuinpaikka, istuinpenkki, istuinrivi, istuintyyny, istuinvyö, katapultti-istuin, keisarinistuin, kuninkaanistuin, lastenistuin, lisäistuin, lämpöistuin, oikeusistuin, paavinistuin, pesuistuin, piispanistuin, plyysi-istuin, takaistuin, tuolinistuin, tuomioistuin, turvaistuin, valtaistuin

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • istuin Kielitoimiston sanakirjassa
  • istuin Suomen murteiden sanakirjassa
  • istuin Suomen etymologisessa sanakirjassa
  • Artikkeli 762 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Verbi

[muokkaa]

istuin

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä istua