tuoli

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Wikipedia
Katso myös artikkeli Tuoli Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
Verhoiltu tuoli (Alvar Aalto)

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tuoli (5)

  1. huonekalu yhden ihmisen istumista varten

Taivutus[muokkaa]

Etymologia[muokkaa]

  • Germaanilaina (vrt. ruotsin stol ja saksan Stuhl). Sanasta putosi s pois, koska se kuuluu sananalkuiseen konsonanttiyhtymään ja sananalkuiset konsonanttiyhtymät ovat vieraita suomen yleiselle äännerakenteelle ja näin ollen sanan nykyinen asu on tuoli, mutta *stuoli esiintyy vielä yhdyssanoissa saarnastuoli[1] ja kiikkustuoli.

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

aurinkotuoli, baarituoli, kansituoli, kantotuoli, kattotuoli, keinutuoli, keittiötuoli, kiikkutuoli, klaffituoli, klahvituoli, korituoli, kultatuoli, kustavilaistuoli, lepakkotuoli, lepotuoli, nimikkotuoli, nojatuoli, ohjaajantuoli, oppituoli, pallotuoli, parturintuoli, pianotuoli, pinnatuoli, pottatuoli, puutarhatuoli, puutuoli, pyörätuoli, rantatuoli, riipputuoli, rippituoli, rokokootuoli, rottinkituoli, rullatuoli, saarnastuoli, saarnatuoli, safarituoli, siirtotuoli, syöttötuoli, sähkötuoli, säkkituoli, telttatuoli, tiilituoli, tuolihissi, tuolinistuin, tuolinjalka, tuolinkarmi, tuolinpäällinen, tuolinselkä, tuolinselkämys, tuolinselus, tuolinselusta, tuolirivi, työtuoli, urheilupyörätuoli, wieniläistuoli

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Osmo Ikola: Kielen elämää ja käyttöä, artikkeli Rouvasväki ja saarnastuoli