tuoli

Verhoiltu tuoli (Alvar Aalto)

Suomi

Substantiivi

tuoli (5)

1. huonekalu yhden ihmisen istumista varten

Etymologia

• Germaanilaina (vrt. ruotsin stol ja saksan Stuhl). Sanasta putosi s pois, koska se kuuluu sananalkuiseen konsonanttiyhtymään ja sananalkuiset konsonanttiyhtymät ovat vieraita suomen yleiselle äännerakenteelle ja näin ollen sanan nykyinen asu on tuoli, mutta *stuoli esiintyy vielä yhdyssanoissa saarnastuoli ja kiikkustuoli.

Käännökset

1. huonekalu yhden tai useamman ihmisen istumista varten

afrikaans: stoel bulgaria: стол m. englanti: chair espanja: silla f. hollanti: stoel italia: sedia f. latvia: krēsls liettua: kėdė liivi: raj pohjoissaame: stuollu, beaŋka, stovla portugali: cadeira

puola: krzesło n. ranska: chaise f. romani (Suomen): skammin ruotsi: stol saksa: Stuhl m. ukraina: стілець m. unkari: szék venäjä: стул vepsä: ištim viro: tool

Liittyvät sanat

• istuin
• jakkara
• penkki
• rahi
• palli

Johdokset

• sukunimet: Tuolila, Tuolinen, Tuolisto

Yhdyssanat

aurinkotuoli, baarituoli, kansituoli, kantotuoli, kattotuoli, keinutuoli, keittiötuoli, kiikkutuoli, klaffituoli, klahvituoli, korituoli, kultatuoli, kustavilaistuoli, lepakkotuoli, lepotuoli, nimikkotuoli, nojatuoli, ohjaajantuoli, oppituoli, pallotuoli, parturintuoli, pianotuoli, pinnatuoli, pottatuoli, puutarhatuoli, puutuoli, pyörätuoli, rantatuoli, riipputuoli, rippituoli, rokokootuoli, rottinkituoli, rullatuoli, saarnastuoli, saarnatuoli, safarituoli, siirtotuoli, syöttötuoli, sähkötuoli, säkkituoli, telttatuoli, tiilituoli, tuolihissi, tuolinistuin, tuolinjalka, tuolinkarmi, tuolinpäällinen, tuolinselkä, tuolinselkämys, tuolinselus, tuolinselusta, tuolirivi, työtuoli, urheilupyörätuoli, wieniläistuoli

Aiheesta muualla

• tuoli Kielitoimiston sanakirjassa