lavitsa
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
lavitsa (13)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈlɑʋit̪sɑ/
- tavutus: la‧vit‧sa
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | lavitsa | lavitsat |
genetiivi | lavitsan | lavitsoiden lavitsoitten lavitsojen (lavitsain) |
partitiivi | lavitsaa | lavitsoita lavitsoja |
akkusatiivi | lavitsa; lavitsan |
lavitsat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | lavitsassa | lavitsoissa |
elatiivi | lavitsasta | lavitsoista |
illatiivi | lavitsaan | lavitsoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | lavitsalla | lavitsoilla |
ablatiivi | lavitsalta | lavitsoilta |
allatiivi | lavitsalle | lavitsoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | lavitsana | lavitsoina |
translatiivi | lavitsaksi | lavitsoiksi |
abessiivi | lavitsatta | lavitsoitta |
instruktiivi | – | lavitsoin |
komitatiivi | – | lavitsoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | lavitsa- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia[muokkaa]
slaavilainen laina[1]
Käännökset[muokkaa]
1. makuulava
Ks. makuulava |
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Lari Kotilainen: Kielen elämä. Suomen kieli eilisestä huomiseen, s. 37. Helsinki: Siltala, 2016. ISBN 978-952-234-367-3.