lakko

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

lakko (1-A)

  1. työnteon keskeytys, jonka tarkoituksen on saada työnantaja suostumaan työntekijän vaatimuksiin tai osoittaa mieltä työhön liittyviä asioita vastaan

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lakko lakot
genetiivi lakon luo lakkojen luo
partitiivi lakkoa luo lakkoja luo
akkusatiivi lakko; lakon luo lakot
sisäpaikallissijat
inessiivi lakossa luo lakoissa
elatiivi lakosta luo lakoista
illatiivi lakkoon luo lakkoihin luo
ulkopaikallissijat
adessiivi lakolla luo lakoilla
ablatiivi lakolta luo lakoilta
allatiivi lakolle luo lakoille
muut sijamuodot
essiivi lakkona luo lakkoina luo
translatiivi lakoksi luo lakoiksi
abessiivi lakotta lakoitta
instruktiivi lakoin
komitatiivi lakkoine-
+ omistusliite luo

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

hidastuslakko, istumalakko, järjestölakko, jarrutuslakko, korpilakko, koululakko, lakkoaalto, lakkoavustus, lakkoehto, lakkojohtaja, lakkojohto, lakkokassa, lakkokenraali, lakkoklausuuli, lakkokokous, lakkolupa, lakko-oikeus, lakkorahasto, lakkoraja, lakkorintama, lakkosakko, lakkotoimikunta, lakkovahti, lakkovaroitus, lakkovartio, mielenosoituslakko, myötätuntolakko, nälkälakko, pistelakko, suurlakko, syömälakko, syömälakkolainen, tukilakko, tupakkalakko, vastalauselakko, vauhdituslakko, virkamieslakko, yleislakko

Aiheesta muualla[muokkaa]