lakko

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

lakko (1-A)

  1. työnteon keskeytys, jonka tarkoituksen on saada työnantaja suostumaan työntekijän vaatimuksiin tai osoittaa mieltä työhön liittyviä asioita vastaan

Liittyvät sana[muokkaa]

Tietyö 142.svg Tätä artikkelia tai artikkelin osaa on pyydetty parannettavaksi.
Voit auttaa Wikisanakirjaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

istumalakko, järjestölakko, jarrutuslakko, korpilakko, koululakko, lakkoaalto, lakkoavustus, lakkoehto, lakkoilla, lakkoilu, lakkojohtaja, lakkojohto, lakkokassa, lakkokenraali, lakkoklausuuli, lakkokokous, lakkolainen, lakkolupa, lakko-oikeus, lakkorahasto, lakkoraja, lakkorintama, lakkosakko, lakkotoimikunta, lakkovahti, lakkovaroitus, lakkovartio, mielenosoituslakko, myötätuntolakko, nälkälakko, pistelakko, suurlakko, syömälakko, syömälakkolainen, tukilakko, tupakkalakko, vastalauselakko, vauhdituslakko, virkamieslakko, yleislakko

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi lakko lakot
genetiivi lakon lakkojen
(lakkoin)
partitiivi lakkoa lakkoja
akkusatiivi lakko; lakon lakot
Sisäpaikallissijat
inessiivi lakossa lakoissa
elatiivi lakosta lakoista
illatiivi lakkoon lakkoihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi lakolla lakoilla
ablatiivi lakolta lakoilta
allatiivi lakolle lakoille
Muut
essiivi lakkona lakkoina
translatiivi lakoksi lakoiksi
abessiivi lakotta lakoitta
instruktiivi lakoin
komitatiivi lakkoine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]