lähtö

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

lähtö (1-F)

  1. liikkeelle lähteminen
  2. poistuminen tilasta
  3. urheilussa lajien, joissa on tarkoitus kulkea tietty matka, aloitus
    Kilpailun lähtö tapahtuu tältä paikalta.
  4. liikennevälineen lähtö reitilleen
    Junan lähtö myöhästyi.
  5. raketin laukaisu
    Raketin lähtö valaisi aamutaivaan Pohjois-Suomessa.
  6. ero virasta tai asemasta
  7. signaalin ulostuloliitin
    Laitteessa on optiset sekä koaksiaaliset lähdöt audiolle sekä 5.1 surround sound.
  8. (kiertoilmaus) poismeno, kuolema
    Äidin lähtö sai hänet tolaltaan.

Taivutus[muokkaa]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

aavistuslähtö, ajolähtö, alkuunlähtö, autolähtö, hengenlähtö, hiustenlähtö, jäänlähtö, jäidenlähtö, karvanlähtö, käyntiinlähtö, kotiinlähtö, kylmäverilähtö, kyyrylähtö, lähtöaika, lähtöaine, lähtöarvo, lähtöasema, lähtöasento, lähtöhetki, lähtöhinta, lähtöjännite, lähtöjärjestys, lähtökieli, lähtökiire, lähtökohta, lähtökoroke, lähtökuopat, lähtökynnys, lähtölaskenta, lähtölaukaus, lähtölava, lähtöliitäntä, lähtölinja, lähtölippu, lähtölupa, lähtömerkki, lähtömuoto, lähtönopeus, lähtöpaikka, lähtöpalkka, lähtöpassit, lähtöpiste, lähtöpuomi, lähtöpäivä, lähtöruutu, lähtösatama, lähtöselvitys, lähtötaso, lähtöteho, lähtöteline, lähtövalmis, lähtövalmistelut, lähtövalmius, lähtöviiva, lähtövuoro, lämminverilähtö, lentoonlähtö, liikkeellelähtö, lumenlähtö, maastalähtö, mäkilähtö, matkaanlähtö, matkallelähtö, poislähtö, ryhmälähtö, suomenhevoslähtö, uloslähtö, varaslähtö, vilppilähtö, volttilähtö, yhteislähtö, äkkilähtö

Aiheesta muualla[muokkaa]