lähtökohta
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]lähtökohta (10)
- kohta, josta jokin lähtee tai alkaa
- (kuvaannollisesti) se, mihin jokin perustuu; alkuperäinen kanta, hypoteesi tai premissi
- tutkimuksen lähtökohta
- näistä lähtökohdista on vaikeata saavuttaa kompromissia
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈlæht̪øˌkoht̪ɑ/
- tavutus: läh‧tö‧koh‧ta
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | lähtökohta | lähtökohdat |
| genetiivi | lähtökohdan | lähtökohtien (lähtökohtain) |
| partitiivi | lähtökohtaa | lähtökohtia |
| akkusatiivi | lähtökohta; lähtökohdan |
lähtökohdat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | lähtökohdassa | lähtökohdissa |
| elatiivi | lähtökohdasta | lähtökohdista |
| illatiivi | lähtökohtaan | lähtökohtiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | lähtökohdalla | lähtökohdilla |
| ablatiivi | lähtökohdalta | lähtökohdilta |
| allatiivi | lähtökohdalle | lähtökohdille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | lähtökohtana | lähtökohtina |
| translatiivi | lähtökohdaksi | lähtökohdiksi |
| abessiivi | lähtökohdatta | lähtökohditta |
| instruktiivi | – | lähtökohdin |
| komitatiivi | – | lähtökohtine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | lähtökohda- | |
| vahva vartalo | lähtökohta- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]2. se, mihin jokin perustuu
|
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- lähtökohta Kielitoimiston sanakirjassa