kukko

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Wikipedia
Katso artikkeli Kukko Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
[1] Kukko
[2] Kukko (leivonnainen)

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kukko (1-A)

  1. koiraspuolinen kanalintu
    Pitäähän kanalassa kukko olla.
  2. erityisesti itäsuomalainen ruokalaji, jossa taikinan sisään on leivottu esimerkiksi kalaa, lihaa tai lanttua
    Kuopion torilla myytiin lanttu- ja kalakukkoja.
  3. (kuvaannollisesti) Ihminen, joka esiintyy kuin olisi muita hienompi tai parempi. Myös lauman johtaja.
    Olla kukkona tunkiolla.
    Sekin tuli tänne kukkoilemaan.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kukko kukot
genetiivi kukon kukkojen
partitiivi kukkoa kukkoja
akkusatiivi kukko; kukon kukot
sisäpaikallissijat
inessiivi kukossa kukoissa
elatiivi kukosta kukoista
illatiivi kukkoon kukkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kukolla kukoilla
ablatiivi kukolta kukoilta
allatiivi kukolle kukoille
muut sijamuodot
essiivi kukkona kukkoina
translatiivi kukoksi kukoiksi
abessiivi kukotta kukoitta
instruktiivi kukoin
komitatiivi kukkoine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

aapiskukko, fasaanikukko, hanhikukko, kalakukko, kalkkunakukko, karikukko, kukkoilla, kukkoilu, kukkonen, kukkopilli, kukkopoika, kukkopoikanen, kukkorääkkä, kukkotappelu, kukonaskel, kukonharja, kukonheltta, kukonkannus, kukonlaulu, kukonpoika, kukonpoikanen, lanttukukko, lihakukko, metsokukko, muikkukukko, patakukko, riekkokukko, riikinkukko, riikinkukkokehrääjä, salvokukko, salvukukko, savikukko, suokukko, tappelukukko, teerikukko

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kukko Kielitoimiston sanakirjassa