kukk

Norja

Substantiivi

kukk

1. (alatyyliä) penis, mulkku

Liittyvät sanat

• kuk, pikk

Viro

Substantiivi

kukk (gen kuke, part kukke)

1. kukko

   enne kukke (ja koitu) – ennen kukonlaulua, varhain aamulla

2. (tuliaseet) hana

Taivutus

• ÕS 2018 tyyppi 22i (k`ülm) külm

  Näytä/piilota taivutustaulukko

	yksikkö	monikko
nominatiivi	kukk	kuked
genetiivi	kuke	kukkede
partitiivi	kukke	kukki kukkesid
illatiivi	kukke kukesse	kukkedesse kukisse
inessiivi	kukes	kukkedes kukis
elatiivi	kukest	kukkedest kukist
allatiivi	kukele	kukkedele kukile
adessiivi	kukel	kukkedel kukil
ablatiivi	kukelt	kukkedelt kukilt
translatiivi	kukeks	kukkedeks kukiks
terminatiivi	kukeni	kukkedeni
essiivi	kukena	kukkedena
abessiivi	kuketa	kukkedeta
komitatiivi	kukega	kukkedega

Liittyvät sanat

• (urheilu) kukkkaal, kukk-kaal
• kukeaabits

Aiheesta muualla

• kukk sanastossa [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)