lanttu

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Lanttu Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Lantun syötävä juurimukula.

Substantiivi[muokkaa]

lanttu (1-C)

  1. kaaleihin kuuluva ristikukkainen juureskasvi Brassica napus napobrassica, joka on syntynyt kaalin ja nauriin risteytymästä
  2. (slangia) pää; järki, ymmärrys
    Halme dokas lanttunsa suhteellisen lahoksi, asiajätkä muutoin.
    Kroppa toimii ja lanttu leikkaa.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈlɑnt̪ːu/, [ˈlɑ̝n̪t̪ːu]
  • tavutus: lant‧tu

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lanttu lantut
genetiivi lantun lanttujen
partitiivi lanttua lanttuja
akkusatiivi lanttu;
lantun
lantut
sisäpaikallissijat
inessiivi lantussa lantuissa
elatiivi lantusta lantuista
illatiivi lanttuun lanttuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi lantulla lantuilla
ablatiivi lantulta lantuilta
allatiivi lantulle lantuille
muut sijamuodot
essiivi lanttuna lanttuina
translatiivi lantuksi lantuiksi
abessiivi lantutta lantuitta
instruktiivi lantuin
komitatiivi lanttuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo lantu-
vahva vartalo lanttu-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

ruotsin sanasta planta

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • lanttu Kielitoimiston sanakirjassa
  • Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Lanttu. Kotimaisten kielten keskus