Siirry sisältöön

planta

Wikisanakirjasta
Katso myös: plantà, plantă

Espanja

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

planta f. (monikko plantas)

  1. kasvi
  2. jalkapohja
  3. kerros (rakennuksen)
    el edificio de 16 plantas donde tiene su oficina
  4. palsta, tontti
  5. laitos, tehdas
  6. ehdotus, suunnitelma

Etymologia

[muokkaa]

latinan sanasta planta ’kasvi’

Verbi

[muokkaa]

planta

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä plantar
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä plantar

Islanti

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
epämääräinen määräinen epämääräinen määräinen
nominatiiviplantaplantanplönturplönturnar
akkusatiiviplöntuplöntunaplönturplönturnar
datiiviplöntuplöntunniplöntumplöntunum
genetiiviplöntuplöntunnarplantnaplantnanna

planta f.

  1. kasvi

Etymologia

[muokkaa]

latinan sanasta planta ’kasvi’

Katalaani

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

planta f. (monikko plantes)[luo]

  1. kasvi

Etymologia

[muokkaa]

latinan sanasta planta ’kasvi’

Verbi

[muokkaa]

planta

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä plantar
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä plantar

Latina

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
nominatiiviplantaplantae
akkusatiiviplantamplantās
genetiiviplantaeplantārum
datiiviplantaeplantīs
ablatiiviplantāplantīs

planta f. (1)

  1. kasvi

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Tästä johtuvat sanat tytärkielissä
[muokkaa]
Lainat muissa kielissä
[muokkaa]

Verbi

[muokkaa]

plantā

  1. (taivutusmuoto) aktiivin imperatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä plantō

Portugali

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

planta f. (monikko plantas)

  1. kasvi

Etymologia

[muokkaa]

latinan sanasta planta ’kasvi’

Ranska

[muokkaa]

Verbi

[muokkaa]

planta

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin yksinkertaisen perfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä planter

Ruotsi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

planta yl. (1) (yks. määr. plantan[luo], mon. epämäär. plantor[luo], mon. määr. plantorna[luo])

  1. taimi

Etymologia

[muokkaa]

latinan sanasta planta ’kasvi’