Siirry sisältöön

kola

Wikisanakirjasta
Katso myös: kȫła, kõla, köła

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

kola (10)

  1. lumikola: auramainen työkalu lumen luontiin ja työntämiseen

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈkolɑ/, [ˈkʷo̞lɑ̝]
  • tavutus: ko‧la

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kola kolat
genetiivi kolan kolien
(kolain)
partitiivi kolaa kolia
akkusatiivi kola;
kolan
kolat
sisäpaikallissijat
inessiivi kolassa kolissa
elatiivi kolasta kolista
illatiivi kolaan koliin
ulkopaikallissijat
adessiivi kolalla kolilla
ablatiivi kolalta kolilta
allatiivi kolalle kolille
muut sijamuodot
essiivi kolana kolina
translatiivi kolaksi koliksi
abessiivi kolatta kolitta
instruktiivi kolin
komitatiivi koline-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kola-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • kola Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

[muokkaa]

kola (10)

  1. kolapähkinä elintarvikkeena
  2. kolapähkinällä maustettu virvoitusjuoma, kolajuoma

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • kola Kielitoimiston sanakirjassa

Anagrammit

[muokkaa]

lako, loka, olka

Englanti

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

kola (monikko kolas)

  1. kolapuu, kolapähkinä
  2. (harvinainen, vanhahtava) rinnakkaismuoto sanasta cola

Kroaatti

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

kola

  1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta kolo
  2. (taivutusmuoto) monikon nominatiivimuoto sanasta kolo
  3. (taivutusmuoto) monikon genetiivimuoto sanasta kolo
  4. (taivutusmuoto) monikon akkusatiivimuoto sanasta kolo
  5. (taivutusmuoto) monikon vokatiivimuoto sanasta kolo

Puola

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

kola f.

  1. koolapuu (suvun Cola kasvi)
  2. kolajuoma

Substantiivi

[muokkaa]

kola

  1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta kolo (kaikki merkitykset)
  2. (taivutusmuoto) yksikön akkusatiivimuoto sanasta kolo (”kaveri, tyyppi”)
  3. (taivutusmuoto) monikon nominatiivimuoto sanasta kolo (”yliopiston koe”)
  4. (taivutusmuoto) monikon akkusatiivimuoto sanasta kolo (”yliopiston koe”)
  5. (taivutusmuoto) monikon vokatiivimuoto sanasta kolo (”yliopiston koe”)

Ruotsi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

kola yl. (1) (yks. määr. kolan [luo], mon. epämäär. kolor[luo], mon. määr. kolorna [luo])

  1. kermakaramelli, kinuski
  2. kolajuoma

Verbi

[muokkaa]

kola (1)

  1. hiiltää puuta
  2. (slangia) kuolla, delata

Turkki

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

kola

  1. tärkki
  2. tärkkelys
  3. kolapähkinä
  4. kolajuoma