kola

Katso myös: kȫła, kõla, köła

Suomi

Substantiivi

kola (10)

1. lumikola: auramainen työkalu lumen luontiin ja työntämiseen

Ääntäminen

• IPA: /ˈkolɑ/, [ˈkʷo̞lɑ̝]
• tavutus: ko‧la

Käännökset

1. auramainen työkalu lumen luontiin ja työntämiseen

Ks. lumikola

Liittyvät sanat

Johdokset

• verbit: kolata

Yhdyssanat

• lumikola, nuohouskola

Aiheesta muualla

• kola Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

kola (10)

1. kolapähkinä elintarvikkeena
2. kolapähkinällä maustettu virvoitusjuoma, kolajuoma

Käännökset

1. kolapähkinä elintarvikkeena

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille. Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

2. kolapähkinällä maustettu virvoitusjuoma

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille. Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

• kolapuu, kolapähkinä
• kolajuoma, kolatoffee

Aiheesta muualla

• kola Kielitoimiston sanakirjassa

Anagrammit

lako, loka, olka

Englanti

Substantiivi

kola (monikko kolas)

1. kolapuu, kolapähkinä
2. (harvinainen, vanhahtava) rinnakkaismuoto sanasta cola

Kroatia

Substantiivi

kȍla n.  (monikollinen)

1. vaunut (vetoeläinten vetämä kulkuneuvo)
2. (puhekieltä) auto

Taivutus

	yksikkö	monikko
nominatiivi		kola
genetiivi		kola
datiivi-lokatiivi		kolima
akkusatiivi		kola
vokatiivi		kola
instrumentaali		kolima

Aiheesta muualla

• kȍla Školski rječnik hrvatskoga jezika

Substantiivi

kola

1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta kolo
2. (taivutusmuoto) monikon nominatiivimuoto sanasta kolo
3. (taivutusmuoto) monikon genetiivimuoto sanasta kolo
4. (taivutusmuoto) monikon akkusatiivimuoto sanasta kolo
5. (taivutusmuoto) monikon vokatiivimuoto sanasta kolo

Puola

Substantiivi

kola f.

1. koolapuu (suvun Cola kasvi)
2. kolajuoma

Substantiivi

kola

1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta kolo (kaikki merkitykset)
2. (taivutusmuoto) yksikön akkusatiivimuoto sanasta kolo (”kaveri, tyyppi”)
3. (taivutusmuoto) monikon nominatiivimuoto sanasta kolo (”yliopiston koe”)
4. (taivutusmuoto) monikon akkusatiivimuoto sanasta kolo (”yliopiston koe”)
5. (taivutusmuoto) monikon vokatiivimuoto sanasta kolo (”yliopiston koe”)

Ruotsi

Substantiivi

kola yl. (1) (yks. määr. kolan [luo], mon. epämäär. kolor[luo], mon. määr. kolorna [luo])

1. kermakaramelli, kinuski
2. kolajuoma

Verbi

kola (1)

1. hiiltää puuta
2. (slangia) kuolla, delata

Turkki

Substantiivi

kola

1. tärkki
2. tärkkelys
3. kolapähkinä
4. kolajuoma