Siirry sisältöön

lako

Wikisanakirjasta
Katso myös: lakó

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

lako (1-D)[1]

  1. viljan tai heinän painuminen maahan (erit. paikallissijoissa)
    mennä lakoon, lakoon mennyt
    olla laossa

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈlɑko/
  • tavutus: la‧ko

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lako laot
genetiivi laon lakojen
partitiivi lakoa lakoja
akkusatiivi lako;
laon
laot
sisäpaikallissijat
inessiivi laossa laoissa
elatiivi laosta laoista
illatiivi lakoon lakoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi laolla laoilla
ablatiivi laolta laoilta
allatiivi laolle laoille
muut sijamuodot
essiivi lakona lakoina
translatiivi laoksi laoiksi
abessiivi laotta laoitta
instruktiivi laoin
komitatiivi lakoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo lao-
vahva vartalo lako-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

vanha germaaninen laina[2]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

lakovilja, laonkestävä

Anagrammit[muokkaa]

kola, loka, olka

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • lako Kielitoimiston sanakirjassa

Ido[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

lako

  1. lakka

Kroaatti[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

lȁko

  1. (taivutusmuoto) neutri sanasta lak

Adverbi[muokkaa]

lȁko (komparatiivi lȁkšē)

  1. helposti

Serbia[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

lako

  1. (taivutusmuoto) neutri sanasta lak

Adverbi[muokkaa]

lȁko (kyrillinen лако)

  1. helposti

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-D
  2. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 362. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.