kipinä

Suomi

kipinä (12)

palamisessa tai hankauksessa (ilmaan) vapautuva pieni hehkuva kappale
Nuotiosta nousi kipinöitä.

Suojaudu sinkoilevia kipinöitä vastaan suojalasein.
(kuvaannollisesti) virike, heräte, kiihoke, yllyke
Hän sai siitä kipinän ryhtyä yksityisyrittäjäksi.
(kuvaannollisesti) hiven, rahtu
Viimeinenkin toivon kipinä sammui.
(arkikieltä) laivaradiosähköttäjä
(armeijaslangia) majoitusalueen vartiomies, joka pitää tulta yllä kamiinassa

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kipinä	kipinät
genetiivi	kipinän	kipinöiden kipinöitten (kipinäin)
partitiivi	kipinää	kipinöitä
akkusatiivi	kipinä; kipinän	kipinät
sisäpaikallissijat
inessiivi	kipinässä	kipinöissä
elatiivi	kipinästä	kipinöistä
illatiivi	kipinään	kipinöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kipinällä	kipinöillä
ablatiivi	kipinältä	kipinöiltä
allatiivi	kipinälle	kipinöille
muut sijamuodot
essiivi	kipinänä	kipinöinä
translatiivi	kipinäksi	kipinöiksi
abessiivi	kipinättä	kipinöittä
instruktiivi	–	kipinöin
komitatiivi	–	kipinöine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kipinä-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

1. palamisessa tai hankauksessa (ilmaan) vapautuva pieni hehkuva kappale

kipinä