kipinä
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kipinä (12)
- palamisessa tai hankauksessa (ilmaan) vapautuva pieni hehkuva kappale
- Nuotiosta nousi kipinöitä.
- Suojaudu sinkoilevia kipinöitä vastaan suojalasein.
- (kuvaannollisesti) virike, heräte, kiihoke, yllyke
- Hän sai siitä kipinän ryhtyä yksityisyrittäjäksi.
- (kuvaannollisesti) hiven, rahtu
- Viimeinenkin toivon kipinä sammui.
- (arkikieltä) laivaradiosähköttäjä
- (armeijaslangia) majoitusalueen vartiomies, joka pitää tulta yllä kamiinassa
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkipinæ/, [ˈk̟ipinæ]
- tavutus: ki‧pi‧nä
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kipinä | kipinät |
genetiivi | kipinän | kipinöiden kipinöitten (kipinäin) |
partitiivi | kipinää | kipinöitä |
akkusatiivi | kipinä; kipinän |
kipinät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kipinässä | kipinöissä |
elatiivi | kipinästä | kipinöistä |
illatiivi | kipinään | kipinöihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kipinällä | kipinöillä |
ablatiivi | kipinältä | kipinöiltä |
allatiivi | kipinälle | kipinöille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kipinänä | kipinöinä |
translatiivi | kipinäksi | kipinöiksi |
abessiivi | kipinättä | kipinöittä |
instruktiivi | – | kipinöin |
komitatiivi | – | kipinöine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kipinä- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset[muokkaa]
1. palamisessa tai hankauksessa (ilmaan) vapautuva pieni hehkuva kappale
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
elonkipinä, elämänkipinä, hitsauskipinä, kipinämikko, kipinänsammutin, kipinäpurkaus, kipinäsuoja, kipinätyöstö, kipinäverkko, sytytyskipinä, sähkökipinä, toivonkipinä
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kipinä Kielitoimiston sanakirjassa
Substantiivi[muokkaa]
kipinä
- (taivutusmuoto) yksikön essiivimuoto sanasta kip