heräte
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈheræt̪eˣ/
- tavutus: he‧rä‧te
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | heräte | herätteet |
| genetiivi | herätteen | herätteiden herätteitten |
| partitiivi | herätettä | herätteitä |
| akkusatiivi | heräte; herätteen |
herätteet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | herätteessä | herätteissä |
| elatiivi | herätteestä | herätteistä |
| illatiivi | herätteeseen | herätteisiin herätteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | herätteellä | herätteillä |
| ablatiivi | herätteeltä | herätteiltä |
| allatiivi | herätteelle | herätteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | herätteenä | herätteinä |
| translatiivi | herätteeksi | herätteiksi |
| abessiivi | herätteettä | herätteittä |
| instruktiivi | – | herättein |
| komitatiivi | – | herätteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | herättee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
herätet- | |