kettu (1-C) (monikko ketut)
- (eläintiede) punakettu, koko Suomessa esiintyvä, tavallisesti väriltään punaruskea, koiraeläinten heimon laji (Vulpes vulpes).
- Kettu on tuuheahäntäinen, kokonaispituudeltaan liki 130 cm, josta hännän osuutta jopa 50 cm.
- ketun nahasta valmistettu turkis
- Kettulakki on kaunis katsella naisella ja miehellä.
- yleisnimitys ja muiden heimon ja lähiheimojen lajien nimissä
- Kettujen vienti ulkomaille.
- (kuvaannollisesti) ovela ja viekasluontoinen ihminen, joka kulkee ”ketunhäntä kainalossa”
- Klaus on aikamoinen kettu.
- IPA: /ˈket̪ːu/
- tavutus: ket‧tu
3. yleisnimityksenä erilaisille ketuille
Liittyvät sanat[muokkaa]
aavikkokettu,
hopeakettu,
kehäkettu,
kettufarmi,
kettuhattu,
kettujahti,
kettukoira,
kettutarha,
kettuterrieri,
kettuturkki,
ketunajo,
ketunhäntä,
ketunkolo,
ketunleipä,
ketunluola,
ketunmetsästys,
ketunmyrkky,
ketunnahka,
ketunpesä,
ketunpoika,
ketunpoikanen,
ketunpyynti,
napakettu,
platinakettu,
punakettu,
sinikettu,
tarhakettu
- Mennä ketuille / ketuiksi – mennä hukkaan / epäonnistua.
- Olla viekas kuin kettu – olla ovela.
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kettu Kielitoimiston sanakirjassa
- kettu Tieteen termipankissa
.jpg)