kettu

Katso myös: Kettu

Nuori punakettu

Suomi

Substantiivi

kettu (1-C) (monikko ketut)

1. (eläintiede) punakettu, koko Suomessa esiintyvä, tavallisesti väriltään punaruskea, koiraeläinten heimon laji (Vulpes vulpes).

   Kettu on tuuheahäntäinen, kokonaispituudeltaan liki 130 cm, josta hännän osuutta jopa 50 cm.

2. ketun nahasta valmistettu turkis

   Kettulakki on kaunis katsella naisella ja miehellä.

3. yleisnimitys ja muiden heimon ja lähiheimojen lajien nimissä

   Kettujen vienti ulkomaille.

4. (kuvaannollisesti) ovela ja viekasluontoinen ihminen, joka kulkee ”ketunhäntä kainalossa”

   Klaus on aikamoinen kettu.

Käännökset

1. Vulpes vulpes

bulgaria: лисица f. englanti: fox espanja: zorro m. esperanto: vulpo galego: raposo hollanti: vos karjala: repo kirgiisi: түлкү koltansaame: ri´mjj latina: vulpes livvi: reboi mapuche: ngürü, gürü nahuatl: oztohua

norja: rev pohjoissaame: rieban puola: lis m. ranska: renard ruotsi: räv saksa: Fuchs m., Füchsin f. tanska: ræv tšekki: liška f. turkki: tilki unkari: róka venäjä: лисица (lisitsa); лиса f. vepsä: reboi viro: rebane

2. kettu turkiksena

venäjä: лиса f., лисица

3. yleisnimityksenä erilaisille ketuille

venäjä: лисица

4. ovela ihminen

venäjä: лиса f.

Liittyvät sanat

• naali

Synonyymit

• repo, repolainen

Johdokset

• adjektiivit: kettumainen
• verbit: ketuttaa

Yhdyssanat

aavikkokettu, hopeakettu, kehäkettu, kettufarmi, kettuhattu, kettujahti, kettukoira, kettutarha, kettuterrieri, kettuturkki, ketunajo, ketunhäntä, ketunkolo, ketunleipä, ketunluola, ketunmetsästys, ketunmyrkky, ketunnahka, ketunpesä, ketunpoika, ketunpoikanen, ketunpyynti, napakettu, platinakettu, punakettu, sinikettu, tarhakettu

Idiomit

• Mennä ketuille / ketuiksi – mennä hukkaan / epäonnistua.
• Olla viekas kuin kettu – olla ovela.

Aiheesta muualla

• kettu Kielitoimiston sanakirjassa
• kettu Tieteen termipankissa