kettu

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Katso myös: Kettu
Wikipedia
Katso artikkeli Kettu Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
Nuori punakettu

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kettu (1-C) (monikko ketut)

  1. (eläintiede) punakettu, koko Suomessa esiintyvä, tavallisesti väriltään punaruskea, koiraeläinten heimon laji (Vulpes vulpes).
    Kettu on tuuheahäntäinen, kokonaispituudeltaan liki 130 cm, josta hännän osuutta jopa 50 cm.
  2. ketun nahasta valmistettu turkis
    Kettulakki on kaunis katsella naisella ja miehellä.
  3. yleisnimitys ja muiden heimon ja lähiheimojen lajien nimissä
    Kettujen vienti ulkomaille.
  4. (kuvaannollisesti) ovela ja viekasluontoinen ihminen, joka kulkee ”ketunhäntä kainalossa”
    Klaus on aikamoinen kettu.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈket̪ːu/
  • tavutus: ket‧tu

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

aavikkokettu, hopeakettu, kehäkettu, kettufarmi, kettuhattu, kettujahti, kettukoira, kettutarha, kettuterrieri, kettuturkki, ketunajo, ketunhäntä, ketunkolo, ketunleipä, ketunluola, ketunmetsästys, ketunmyrkky, ketunnahka, ketunpesä, ketunpoika, ketunpoikanen, ketunpyynti, napakettu, platinakettu, punakettu, sinikettu, tarhakettu

Idiomit[muokkaa]

  • Mennä ketuille / ketuiksi – mennä hukkaan / epäonnistua.
  • Olla viekas kuin kettu – olla ovela.

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kettu Kielitoimiston sanakirjassa
  • kettu Tieteen termipankissa