kettu
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
![]() |

Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- (eläintiede) punakettu, koko Suomessa esiintyvä, tavallisesti väriltään punaruskea, koiraeläinten heimon laji (Vulpes vulpes).
- Kettu on tuuheahäntäinen, kokonaispituudeltaan liki 130 cm, josta hännän osuutta jopa 50 cm.
- ketun nahasta valmistettu turkis
- Kettulakki on kaunis katsella naisella ja miehellä.
- yleisnimitys ja muiden heimon ja lähiheimojen lajien nimissä
- Kettujen vienti ulkomaille.
- (kuvaannollisesti) ovela ja viekasluontoinen ihminen, joka kulkee ”ketunhäntä kainalossa”
- Klaus on aikamoinen kettu.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈket̪ːu/
- tavutus: ket‧tu
Käännökset[muokkaa]
1. Vulpes vulpes
|
|
3. yleisnimityksenä erilaisille ketuille
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Synonyymit[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- adjektiivit: kettumainen
- verbit: ketuttaa
Yhdyssanat[muokkaa]
aavikkokettu, hopeakettu, kehäkettu, kettufarmi, kettuhattu, kettujahti, kettukoira, kettutarha, kettuterrieri, kettuturkki, ketunajo, ketunhäntä, ketunkolo, ketunleipä, ketunluola, ketunmetsästys, ketunmyrkky, ketunnahka, ketunpesä, ketunpoika, ketunpoikanen, ketunpyynti, napakettu, platinakettu, punakettu, sinikettu, tarhakettu
Idiomit[muokkaa]
- Mennä ketuille / ketuiksi – mennä hukkaan / epäonnistua.
- Olla viekas kuin kettu – olla ovela.