hukka
 |
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- menetys, tuhlaus
- mennä/heittää hukkaan
- ajan ja rahan hukkaa
- hävitys, turmio, perikato
- Nyt meidät hukka perii!
- (murteellinen) susi
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈhukːɑ/
- tavutus: huk‧ka
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hukka | hukat |
| genetiivi | hukan | hukkien (hukkain) |
| partitiivi | hukkaa | hukkia |
| akkusatiivi | hukka; hukan |
hukat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hukassa | hukissa |
| elatiivi | hukasta | hukista |
| illatiivi | hukkaan | hukkiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hukalla | hukilla |
| ablatiivi | hukalta | hukilta |
| allatiivi | hukalle | hukille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hukkana | hukkina |
| translatiivi | hukaksi | hukiksi |
| abessiivi | hukatta | hukitta |
| instruktiivi | – | hukin |
| komitatiivi | – | hukkine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | huka- | |
| vahva vartalo | hukka- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
Vastineita lähisukukielissä: karjalan hukka, vatjan ukka, viron hukk ja liivin ukkõ. Epävarmoja vastineita on esitetty myös etäsukukielistä. Sanavartalo on luultavasti germaaninen laina sanasta *sukka, josta mm. muinaisnorjan sukk. Merkitys ’susi’ on itäsuomalainen ja karjalainen merkityksen laajennus ilmeisesti sanan muista merkityksistä.[1]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- verbit: hukkaantua, hukkautua, hukkua, hukata
Yhdyssanat ja sanaliitot[muokkaa]
ajanhukka, energianhukka, hukka-aika, hukkakaura, hukkakäyttö, hukkalämpö, hukkaneliö, hukkapala, hukkaprosentti, hukkapuu, hukkareissu, hukkateille, hukkateillä, hukkatila, hukkaääni, kuorimishukka, lämmönhukka, mieshukka, nestehukka, punahukka, pussihukka, susihukka, uittohukka, verenhukka
Idiomit[muokkaa]
- joutua hukkaan kadota, hävitä, hukkua
- olla hukassa olla kateissa
- hukka perii koittaa perikato, tulee isoja ongelmia
Aiheesta muualla[muokkaa]
- hukka Kielitoimiston sanakirjassa
Karjala[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
hukka
Aiheesta muualla[muokkaa]
- hukka Karjalan kielen verkkosanakirjassa
Viro[muokkaa]
Adverbi[muokkaa]
hukka
- rempalleen
- tavallisesti yhdessä verbin kanssa .. hukkaan, .. häviöön, .. turmioon, .. perikatoon jms.
- hukka minema – tuhoutua; (laivasta) joutua haaksirikkoon; mennä pilalle, pilaantua; (ihmisestä) joutua rappiolle; (usk.) joutua kadotukseen
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- hukka sanastossa [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Helsinki: WSOY, 2004.
Luokat:
- Suomen sanat
- Suomen kielen substantiivit
- Suomen kielen käänteissanakirja
- Suomen kielen 10. taivutustyypin sanat
- Suomen kielen kaksitavuiset sanat
- Karjalan sanat
- Karjalan kielen substantiivit
- Suomen kielen koiraeläimet
- Karjalan kielen koiraeläimet
- Viron sanat
- Viron kielen adverbit
- Suomen kielen germaaniset lainat