turkis

Katso myös: türkis

Suomi

Substantiivi

turkis (39) (monikko turkikset)

1. karvapeitteisen nisäkkään nahka, jossa karvat on säilytetty nahkaa käsiteltäessä, aineena tai materiaalina

Käännökset

1. karvapeitteisen nisäkkään nahka, jossa karvat on säilytetty nahkaa käsiteltäessä, aineena tai materiaalina

englanti: fur ruotsi: pälsverk tšekki: kožešina

ukraina: смух m.[uk], хутро n.[uk] venäjä: мех, пушнина viro: karusnahk[et]

Liittyvät sanat

• kultalammas
• turkki

Johdokset

• verbit: turkistaa

Yhdyssanat

mokkaturkis, tekoturkis, turkisala, turkiseläin, turkishattu, turkishuutokauppa, turkishylje, turkisjakku, turkisjäljitelmä, turkiskaulus, turkiskauppa, turkiskauppias, turkislakki, turkisliike, turkisliivi, turkisnahka, turkispuuhka, turkistalous, turkisviitta

Aiheesta muualla

• turkis Kielitoimiston sanakirjassa