turkis

Katso myös: türkis

Suomi

Substantiivi

turkis (39) (monikko turkikset)

1. nisäkkään nyljetty karvapeitteinen nahka aineena tai materiaalina

   Turkisten jatkojalostus turkeiksi ja turkisasusteiksi on turkkurin työtä.

2. eläimen karvapeite erilaisina vaatteina ja asusteina

   Venäjällä pukeudutaan yhä turkiksiin.

Käännökset

1. nisäkkään nyljetty karvapeitteinen nahka aineena tai materiaalina

englanti: fur ruotsi: pälsverk tšekki: kožešina

ukraina: смух m.[uk], хутро n.[uk] venäjä: мех, пушнина viro: karusnahk[et]

Liittyvät sanat

• turkki, turkkuri
• talja, vuota, nahas, nahka

Johdokset

• verbit: turkistaa

Yhdyssanat

mokkaturkis, tekoturkis, turkisala, turkiseläin, turkishattu, turkishuutokauppa, turkishylje, turkisjakku, turkisjäljitelmä, turkiskaulus, turkiskauppa, turkiskauppias, turkislakki, turkisliike, turkisliivi, turkisnahka, turkispuuhka, turkistalous, turkisviitta

Aiheesta muualla

• turkis Kielitoimiston sanakirjassa