talja

Katso myös: tälja

Suomi

Substantiivi

talja (9)

1. köydestä ja yhdestä tai useammasta väkipyörästä koostuva laite lähinnä taakkojen nosteluun

   Talja keventää taakkaa.

2. karvapeitteineen nyljetty ja muokattu isohkon eläimen nahka

   Lampaan talja on taljoista parhain, ainakin istuimen lämmittimenä.

Ääntäminen

• IPA: [ˈt̪ɑ̝ljɑ̝]

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	talja	taljat
genetiivi	taljan	taljojen (taljain)
partitiivi	taljaa	taljoja
akkusatiivi	talja; taljan	taljat
sisäpaikallissijat
inessiivi	taljassa	taljoissa
elatiivi	taljasta	taljoista
illatiivi	taljaan	taljoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	taljalla	taljoilla
ablatiivi	taljalta	taljoilta
allatiivi	taljalle	taljoille
muut sijamuodot
essiivi	taljana	taljoina
translatiivi	taljaksi	taljoiksi
abessiivi	taljatta	taljoitta
instruktiivi	–	taljoin
komitatiivi	–	taljoine- + omistusliite

Käännökset

1. laite

englanti: pulley

2. nahka

englanti: pelt[en]; skin, fur pohjoissaame: duollji[sme]

saksa: Fell n.[de] viro: (suur) karusnahk[et]

Liittyvät sanat

• vintturi
• väkipyörä
• pylpyrä
• rissa
• taljajousi

Yhdyssanat

hirventalja, karhuntalja, taljajousi

Aiheesta muualla

• talja Kielitoimiston sanakirjassa