asuste

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

asuste (48)

  1. vaatetukseen kuuluva, varsinaisesta puvusta erillinen asun täydentävä pukine tai viimestelevä koriste
    vyöt, solmiot, huivit, päähineet, käsineet ja muut asusteet
    Harkituilla asusteilla saa ihmeitä aikaan.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈɑsuste̞ˣ]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi asuste asusteet
genetiivi asusteen asusteiden
asusteitten
partitiivi asustetta asusteita
akkusatiivi asuste;
asusteen
asusteet
sisäpaikallissijat
inessiivi asusteessa asusteissa
elatiivi asusteesta asusteista
illatiivi asusteeseen asusteisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi asusteella asusteilla
ablatiivi asusteelta asusteilta
allatiivi asusteelle asusteille
muut sijamuodot
essiivi asusteena asusteina
translatiivi asusteeksi asusteiksi
abessiivi asusteetta asusteitta
instruktiivi asustein
komitatiivi asusteine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

asusteliike

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • asuste Kielitoimiston sanakirjassa