asu

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Asu


Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

asu (1)

  1. vaatetus, vaatteista ja asusteista muodostuva kokonaisuus.
    Monille puku on asun tärkein osa.

Taivutus[muokkaa]

Etymologia[muokkaa]

johdos sanasta verbistä asea mm. 'kunnostaa'[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

alusasu, arkiasu, asukokonaisuus, asuroolipeli, edustusasu, helleasu, hiihtoasu, housuasu, ilmiasu, juhla-asu, kevätasu, kieliasu, kirjoitusasu, kotiasu, lenkkeilyasu, muotiasu, naamiaisasu, neuleasu, nykyasu, oloasu, painoasu, peliasu, ranta-asu, retkeilyasu, runoasu, sadeasu, tekstiasu, tennisasu, työasu, ulkoasu, ulkoiluasu, uniasu, uniseksiasu, valeasu, vierailuasu, virka-asu, voimisteluasu, väliasu, yöasu, äänneasu

Aiheesta muualla[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

asu

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä asua
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä asua
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä asua

Banggai[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

asu

  1. koira

Pamona[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

asu

  1. koira

Viro[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

asu

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä asuma
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä asuma
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä asuma

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 334. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.