asu

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Asu


Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

asu (1)

  1. vaatetus, vaatteista ja asusteista muodostuva kokonaisuus.
    Monille puku on asun tärkein osa.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi asu asut
genetiivi asun asujen
partitiivi asua asuja
akkusatiivi asu; asun asut
sisäpaikallissijat
inessiivi asussa luo asuissa
elatiivi asusta luo asuista
illatiivi asuun luo asuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi asulla luo asuilla
ablatiivi asulta luo asuilta
allatiivi asulle luo asuille
muut sijamuodot
essiivi asuna luo asuina
translatiivi asuksi luo asuiksi
abessiivi asutta asuitta
instruktiivi asuin
komitatiivi asuine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

johdos sanasta verbistä asea mm. 'kunnostaa'[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

asu

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä asua
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä asua
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä asua

Banggai[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

asu

  1. koira

Pamona[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

asu

  1. koira

Viro[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

asu

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä asuma
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä asuma
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä asuma

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 334. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.