ilmiasu

Suomi

Substantiivi

ilmiasu

1. (biologia) fenotyyppi; eliön, myös yksilön, kaikkien ominaisuuksien yhdistelmä, joka muodostuu perimän ja ympäristötekijöiden vaikutuksesta

Ääntäminen

• IPA: /ˈilmiˌɑsu/
• tavutus: il‧mi‧a‧su

Etymologia

yhdyssana sanoista ilmi ja asu

Käännökset

1. fenotyyppi; eliön, myös yksilön, kaikkien ominaisuuksien yhdistelmä, joka muodostuu ympäristötekijöiden vaikutuksesta

englanti: phenotype

ruotsi: fenotyp

Liittyvät sanat

• perimä

Aiheesta muualla

• ilmiasu Kielitoimiston sanakirjassa
• ilmiasu Tieteen termipankissa