Siirry sisältöön

asuma

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

asuma (10)

  1. (yhdyssanan alkuosana) asumis-, asumiseen liittyvä

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈɑsumɑ/
  • tavutus: a‧su‧ma

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi asuma asumat
genetiivi asuman asumien
(asumain)
partitiivi asumaa asumia
akkusatiivi asuma;
asuman
asumat
sisäpaikallissijat
inessiivi asumassa asumissa
elatiivi asumasta asumista
illatiivi asumaan asumiin
ulkopaikallissijat
adessiivi asumalla asumilla
ablatiivi asumalta asumilta
allatiivi asumalle asumille
muut sijamuodot
essiivi asumana asumina
translatiivi asumaksi asumiksi
abessiivi asumatta asumitta
instruktiivi asumin
komitatiivi asumine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo asuma-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

Verbi

[muokkaa]

asuma

  1. (taivutusmuoto) agenttipartisiippi verbistä asua

Viro

[muokkaa]

Verbi

[muokkaa]

asuma (inf asuda, yks 3 asub)

  1. sijaita, olla jossakin
    Uus sadam asub linnast väljas.
    Uusi satama sijaitsee kaupungin ulkopuolella.
    Helsingi asub peaaegu Tallinna vastas.
    Helsinki sijaitsee suunnilleen Tallinnaa vastapäätä.
    Haigla asub üle tee.
    Sairaala on tien toisella puolella.
    lennujaamas asuv pubi
    lentoasemalla oleva pubi
  2. ryhtyä, ruveta, alkaa
    Asuti suvilat ehitama.
    Ryhdyttiin rakentamaan kesämökkiä.
  3. asettua; järjestäytyä
    Poisid asusid rivisse.
    Pojat asettuivat riviin.

Taivutus

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Yhdysverbit
[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]

Viitteet

[muokkaa]