koru
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]koru (1)
- vartalolla oleva, usein vaatteisiin kiinnitetty, taide-esine, jonka merkitys on esteettinen, sosiaalista tai yhteiskunnallista asemaa ilmaiseva tai uskonnollinen
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkoru/
- tavutus: ko‧ru
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | koru | korut |
| genetiivi | korun | korujen |
| partitiivi | korua | koruja |
| akkusatiivi | koru; korun |
korut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | korussa | koruissa |
| elatiivi | korusta | koruista |
| illatiivi | koruun | koruihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | korulla | koruilla |
| ablatiivi | korulta | koruilta |
| allatiivi | korulle | koruille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | koruna | koruina |
| translatiivi | koruksi | koruiksi |
| abessiivi | korutta | koruitta |
| instruktiivi | – | koruin |
| komitatiivi | – | koruine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | koru- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]1. vartalolla oleva, usein vaatteisiin kiinnitetty, taide-esine
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]arvokoru, hopeakoru, jalokivikoru, kameekoru, kaulakoru, koruesine, koruhelmi, korukannet, korukantinen, korukieli, korukirjain, korukivi, korukuvio, korulause, koruliike, korulipas, koruluri, koruommel, koruompelu, korusana, korusähke, korusähkelomake, korusähkösanoma, korusävel, koruteollisuus, korvakoru, kultakoru, lävistyskoru, metallikoru, platinakoru, pronssikoru, pukukoru, rannekoru, rihkamakoru, riipuskoru, rintakoru, strassikoru, timanttikoru
Aiheesta muualla
[muokkaa]Kroatia
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kȍru
- yksikön akkusatiivimuoto sanasta kora
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /'kôru/