koruton

Suomi

Adjektiivi

koruton (34-C) (komparatiivi koruttomampi, superlatiivi koruttomin) (taivutus[luo])

1. yksinkertainen, karu

Ääntäminen

• IPA: /ˈkorut̪on/
• tavutus: ko‧ru‧ton

Etymologia

sanan koru vartalosta koru- ja suffiksista -ton

Liittyvät sanat

Vastakohdat

• krumeluurinen

Johdokset

• adverbit: koruttomasti
• substantiivit: koruttomuus

Idiomit

• korutont' on kertomaa
  1. lentävä lause Vänrikki Stoolin tarinoista

Aiheesta muualla

• koruton Kielitoimiston sanakirjassa