naali
 |
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]naali (5)
- napakettu (Vulpes lagopus), koiraeläimiin kuuluva, pohjoisella puurajan yläpuolisilla tunturialueilla elävä petoeläin, jonka turkki on talvisin kokonaan valkoinen ja kesäisin ruskeanharmaa
- Naali on Suomesta kadonnut.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈnɑːli/, [ˈnɑːli]
- tavutus: naa‧li
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | naali | naalit |
| genetiivi | naalin | naalien (naalein) |
| partitiivi | naalia | naaleja |
| akkusatiivi | naali; naalin |
naalit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | naalissa | naaleissa |
| elatiivi | naalista | naaleista |
| illatiivi | naaliin | naaleihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | naalilla | naaleilla |
| ablatiivi | naalilta | naaleilta |
| allatiivi | naalille | naaleille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | naalina | naaleina |
| translatiivi | naaliksi | naaleiksi |
| abessiivi | naalitta | naaleitta |
| instruktiivi | – | naalein |
| komitatiivi | – | naaleine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | naali- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]saamen njálla[1], siirtynyt saameen muinaislapin kielestä[2]
Käännökset
[muokkaa]1. Vulpes lagopus
|
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]Viitteet
[muokkaa]- ↑ Mikko Korhonen: "Saamen kieli", Pikku jättiläinen, s. 695. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1985. ISBN 951-0-12416-8.
- ↑ Rossi, Venla: "7 väärinkäsitystä suomen kielestä". Helsingin Sanomat, Kuukausiliite, 2022, nro Syyskuu.