ketuttaa
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
ketuttaa (53-C) (taivutus[luo])[1]
- (kiertoilmaus) vituttaa
- Kylläpä ketutti!
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈket̪ut̪ːɑːˣ/
- tavutus: ke‧tut‧taa
Etymologia[muokkaa]
foneettinen kiertoilmaus; kettu + vituttaa
Liittyvät sanat[muokkaa]
Rinnakkaismuodot[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- substantiivit: ketutus
Aiheesta muualla[muokkaa]
- ketuttaa Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 53-C