kanne
 |
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- (oikeustiede) asianosaisen oikeudessa esittämä vaatimus tietynlaisen toiseen asianomaiseen kohdistuvan tuomion saamisesta
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkɑnːeˣ/
- tavutus: kan‧ne
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kanne | kanteet |
| genetiivi | kanteen | kanteiden kanteitten |
| partitiivi | kannetta | kanteita |
| akkusatiivi | kanne; kanteen |
kanteet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kanteessa | kanteissa |
| elatiivi | kanteesta | kanteista |
| illatiivi | kanteeseen | kanteisiin kanteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kanteella | kanteilla |
| ablatiivi | kanteelta | kanteilta |
| allatiivi | kanteelle | kanteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kanteena | kanteina |
| translatiivi | kanteeksi | kanteiksi |
| abessiivi | kanteetta | kanteitta |
| instruktiivi | – | kantein |
| komitatiivi | – | kanteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kantee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kannet- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]avioerokanne, kanneaika, kannekirja, kannekirjelmä, kanneviskaali, korvauskanne, moitekanne, painokanne, rikoskanne, ryhmäkanne, siviilikanne, velkomiskanne
Aiheesta muualla
[muokkaa]Viro
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kanne (gen kande, part kannet)
- siirto; kantaminen
- merkintä, lisäys esimerkiksi asiakirjaan
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Taivutus
[muokkaa] Näytä/piilota taivutustaulukko
| yksikkö | monikko | |
| nominatiivi | kanne | kanded |
| genetiivi | kande | kannete |
| partitiivi | kannet | kandeid |
| illatiivi | kannesse | kannetesse kandeisse |
| inessiivi | kandes | kannetes kandeis |
| elatiivi | kandest | kannetest kandeist |
| allatiivi | kandele | kannetele kandeile |
| adessiivi | kandel | kannetel kandeil |
| ablatiivi | kandelt | kannetelt kandeilt |
| translatiivi | kandeks | kanneteks kandeiks |
| terminatiivi | kandeni | kanneteni |
| essiivi | kandena | kannetena |
| abessiivi | kandeta | kanneteta |
| komitatiivi | kandega | kannetega |
Liittyvät sanat
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kanne (gen kandme, part kannet)
- kantonauha, kädensija, pidike, kannike, kannin
- koti kandmed – kassin kädensijat, kahvat
Taivutus
[muokkaa] Näytä/piilota taivutustaulukko
| yksikkö | monikko | |
| nominatiivi | kanne | kandmed |
| genetiivi | kandme | kandmete |
| partitiivi | kannet | kandmeid |
| illatiivi | kandmesse | kandmetesse kandmeisse |
| inessiivi | kandmes | kandmetes kandmeis |
| elatiivi | kandmest | kandmetest kandmeist |
| allatiivi | kandmele | kandmetele kandmeile |
| adessiivi | kandmel | kandmetel kandmeil |
| ablatiivi | kandmelt | kandmetelt kandmeilt |
| translatiivi | kandmeks | kandmeteks kandmeiks |
| terminatiivi | kandmeni | kandmeteni |
| essiivi | kandmena | kandmetena |
| abessiivi | kandmeta | kandmeteta |
| komitatiivi | kandmega | kandmetega |