pidike
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- jokin johon on tarkoitus kiinnittää jotain
- jokin joka estää liikkumisen
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈpidikeˣ/
- tavutus: pi‧di‧ke
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | pidike | pidikkeet |
| genetiivi | pidikkeen | pidikkeiden pidikkeitten |
| partitiivi | pidikettä | pidikkeitä |
| akkusatiivi | pidike; pidikkeen |
pidikkeet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | pidikkeessä | pidikkeissä |
| elatiivi | pidikkeestä | pidikkeistä |
| illatiivi | pidikkeeseen | pidikkeisiin pidikkeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | pidikkeellä | pidikkeillä |
| ablatiivi | pidikkeeltä | pidikkeiltä |
| allatiivi | pidikkeelle | pidikkeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | pidikkeenä | pidikkeinä |
| translatiivi | pidikkeeksi | pidikkeiksi |
| abessiivi | pidikkeettä | pidikkeittä |
| instruktiivi | – | pidikkein |
| komitatiivi | – | pidikkeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | pidikkee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
pidiket- | |
Etymologia
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- pidike Kielitoimiston sanakirjassa