Siirry sisältöön

kantaja

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

kantaja (10)

Wikipedia
Katso artikkeli Kantaja Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
  1. se, joka kantaa eli kuljettaa
    Rautatieasemien kantajat käyttävät yleensä kärryjä.
  2. (oikeustiede) se osapuoli riita-, rikos- tai hallintoprosessissa, joka panee asian vireille eli haastaa vastaajan oikeuteen
  3. (biologia) eliö, jolla on perimässään resessiivinen alleeli heterotsygoottisena
    Yksilö voi levittää alleelia jälkeläisilleen, joilla ominaisuus ilmenee, jos ne saavat alleelin myös toiselta vanhemmaltaan.Usein kyseinen alleeli on tautia aiheuttava.
  4. tautia kantava henkilö
  5. (matematiikka) se joukko, jossa funktion arvot poikkeavat nollasta, tai em. joukon sulkeuma
    Jos jatkuvan reaalifunktion kantaja on kompakti, funktio on integroituva.
  6. johonkin asuun tai asukokonaisuuteen pukeutunut henkilö
    Haarniska oli kantajalleen tukala turvantuoja.

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈkɑnt̪ɑjɑ/
  • tavutus: kan‧ta‧ja

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kantaja kantajat
genetiivi kantajan kantajien
(kantajain)
partitiivi kantajaa kantajia
akkusatiivi kantaja;
kantajan
kantajat
sisäpaikallissijat
inessiivi kantajassa kantajissa
elatiivi kantajasta kantajista
illatiivi kantajaan kantajiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kantajalla kantajilla
ablatiivi kantajalta kantajilta
allatiivi kantajalle kantajille
muut sijamuodot
essiivi kantajana kantajina
translatiivi kantajaksi kantajiksi
abessiivi kantajatta kantajitta
instruktiivi kantajin
komitatiivi kantajine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kantaja-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]

fenotyyppi, kanne, kantava, kantajuus, kanto

Yhdyssanat
[muokkaa]

arkunkantaja, aseenkantaja, lipunkantaja, madonkantaja, postinkantaja, soihdunkantaja, tartunnankantaja, taudinkantaja

Aiheesta muualla

[muokkaa]