kantaja

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kantaja (10)

  1. se, joka kantaa eli kuljettaa
    Rautatieasemien kantajat käyttävät yleensä kärryjä.
  2. (oikeustiede) se osapuoli riita-, rikos- tai hallintoprosessissa, joka panee asian vireille eli haastaa vastaajan oikeuteen
  3. jonkin taudin tai viruksen saanut henkilö, joka ei välttämättä ole itse sairastunut
  4. (matematiikka) se joukko, jossa funktion arvot poikkeavat nollasta, tai em. joukon sulkeuma
    Jos jatkuvan reaalifunktion kantaja on kompakti, funktio on integroituva.
  5. johonkin asuun tai asukokonaisuuteen pukeutunut henkilö
    Haarniska oli kantajalleen tukala turvantuoja.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkɑnt̪ɑjɑ/
  • tavutus: kan‧ta‧ja

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kantaja kantajat
genetiivi kantajan kantajien
(kantajain)
partitiivi kantajaa kantajia
akkusatiivi kantaja;
kantajan
kantajat
sisäpaikallissijat
inessiivi kantajassa kantajissa
elatiivi kantajasta kantajista
illatiivi kantajaan kantajiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kantajalla kantajilla
ablatiivi kantajalta kantajilta
allatiivi kantajalle kantajille
muut sijamuodot
essiivi kantajana kantajina
translatiivi kantajaksi kantajiksi
abessiivi kantajatta kantajitta
instruktiivi kantajin
komitatiivi kantajine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kantaja-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

arkunkantaja, aseenkantaja, lipunkantaja, madonkantaja, postinkantaja, soihdunkantaja, tartunnankantaja, taudinkantaja

Aiheesta muualla[muokkaa]