kannike

Suomi

kannike (48-A)

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kannike	kannikkeet
genetiivi	kannikkeen	kannikkeiden kannikkeitten
partitiivi	kanniketta	kannikkeita
akkusatiivi	kannike; kannikkeen	kannikkeet
sisäpaikallissijat
inessiivi	kannikkeessa	kannikkeissa
elatiivi	kannikkeesta	kannikkeista
illatiivi	kannikkeeseen	kannikkeisiin kannikkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kannikkeella	kannikkeilla
ablatiivi	kannikkeelta	kannikkeilta
allatiivi	kannikkeelle	kannikkeille
muut sijamuodot
essiivi	kannikkeena	kannikkeina
translatiivi	kannikkeeksi	kannikkeiksi
abessiivi	kannikkeetta	kannikkeitta
instruktiivi	–	kannikkein
komitatiivi	–	kannikkeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kannikkee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	kanniket-

kannike (kannikene; gen kannikese, part kannikest)

orvokki (Viola)
Rohus õitsesid esimesed kannikesed. – Niityllä kukkivat ensimmäiset orvokit.

Näytä/piilota taivutustaulukko

	yksikkö	monikko
nominatiivi	kannike	kannikesed
genetiivi	kannikese	kannikeste
partitiivi	kannikest	kannikesi
illatiivi	kannikesse kannikesesse	kannikestesse kannikesisse
inessiivi	kannikeses	kannikestes kannikesis
elatiivi	kannikesest	kannikestest kannikesist
allatiivi	kannikesele	kannikestele kannikesile
adessiivi	kannikesel	kannikestel kannikesil
ablatiivi	kannikeselt	kannikestelt kannikesilt
translatiivi	kannikeseks	kannikesteks kannikesiks
terminatiivi	kannikeseni	kannikesteni
essiivi	kannikesena	kannikestena
abessiivi	kannikeseta	kannikesteta
komitatiivi	kannikesega	kannikestega