kannin

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Kannin

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kannin (33-J)

  1. kantamiseen käytettävä väline tai laite
  2. kannake, kahva
  3. (kuvaannollisesti) pidäke, esto

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈkɑnːin]

Tavutus[muokkaa]

  • tavutus: kan‧nin

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kannin kantimet
genetiivi kantimen kantimien
kanninten
partitiivi kanninta kantimia
akkusatiivi kannin; kantimen kantimet
sisäpaikallissijat
inessiivi kantimessa kantimissa
elatiivi kantimesta kantimista
illatiivi kantimeen kantimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kantimella kantimilla
ablatiivi kantimelta kantimilta
allatiivi kantimelle kantimille
muut sijamuodot
essiivi kantimena
(kanninna)
kantimina
translatiivi kantimeksi kantimiksi
abessiivi kantimetta kantimitta
instruktiivi kantimin
komitatiivi kantimine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kannin Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi[muokkaa]

  1. (taivutusmuoto, murteellinen) yksikön 1. persoonan imperfektin indikatiivimuoto verbistä kantaa

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]

Bretoni[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

  1. (taivutusmuoto) yksikön 1. persoonan futuurin indikatiivi verbistä kannañ