Siirry sisältöön

sanka

Wikisanakirjasta
Katso myös: sänka

Suomi[muokkaa]

Ämpärin sanka [1]
Riippulukon sanka [2]
Silmälasien sangat [3]

Substantiivi[muokkaa]

sanka (9-G)

  1. kannettavaan esineeseen molemmista päistään kiinnitetty kädensija, kannin t. kannike
    Sangon sangat painoivat sormet turraksi kun raahasin vettä kaksinkäsin.
  2. riippulukon kannake
    Murron tekijä oli katkaissut lukon sangan voimapihdeillä.
  3. silmälasinsanka us. mon.
    Monokkelisssa on toisinaan sanka tai aisa.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsɑŋkɑ/
  • tavutus: san‧ka

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sanka sangat
genetiivi sangan sankojen
(sankain)
partitiivi sankaa sankoja
akkusatiivi sanka;
sangan
sangat
sisäpaikallissijat
inessiivi sangassa sangoissa
elatiivi sangasta sangoista
illatiivi sankaan sankoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi sangalla sangoilla
ablatiivi sangalta sangoilta
allatiivi sangalle sangoille
muut sijamuodot
essiivi sankana sankoina
translatiivi sangaksi sangoiksi
abessiivi sangatta sangoitta
instruktiivi sangoin
komitatiivi sankoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo sanga-
vahva vartalo sanka-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

mahdollisesti indoeurooppalaisen kantakielen läntisestä haarasta[1]

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • sanka Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).